Mosambikin vaalit 1999
Mosambikin vaalit 1999 järjestettiin 3.–5. lokakuuta. Niissä valittiin sekä presidentti että parlamentti. Istuva presidentti Frelimon Joaquim Chissano voitti presidentinvaalin ennen Renamon Afonso Dhlakamaa. Parlamentista Frelimo sai 133 ja Renamon vaaliliitto 117 paikkaa.
Vaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistautuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 1999 uusi keskusvaalikomitea asetettiin valvomaan tulevia vaaleja. Sen johtoon asetettiin metodistipastori Jamisse Taimo. Komiteaan kuului 17 jäsentä, joista hallitus nimitti kaksi, Frelimo kahdeksan, Renamo kuusi ja UD yhden. Komitean suurin haaste ennen vaaleja oli äänioikeutettujen rekisteröinti, jota Renamo oli kritoisinut. Äänestäjien rekisteröinti tapahtui heinä-syyskuun aikana ja yhteensä maan arviolta 8,3 miljoonsta äänestysikäisestä 7 099 105 rekisteröityi.[1]
Renamo teki 16. heinäkuuta vaaliliiton kymmenen pienemmän puolueen kanssa. Liittoa kutsuttiin nimellä Renamo Electoral Union (Renamo-UE). Renamo-UE asetti presidenttiehdokkaakseen Renamon Afonso Dhlakaman. Presidentinvaaleissa oli vain kaksi ehdokasta Frelimon Chissan ja Renamo-EU:n Dhlakama, kun edellisissä vaaleissa oli 12 ehdokasta.[1]
Äänestystulokset ja vaalien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänestäminen vaaleissa ei sujunut ongelmitta, sillä rankkasateiden takia joillakin paikoin äänestesyspaikalle pääseminen oli hyvin vaikeata. Kahdeksassa äänestyspisteellä Pebanen piirikunnassa Zambezian maakunnassa ei äänestetty ollenkaan teknisien ja kommunikaatio-ongelmien takia. Noin 8 000 ääntä jäi siksi antamatta.[1]
Teknisten ongelmien takia keskusvaalikomitea julkisti tulokset myöhässä 22. joulukuuta 1999. Chissano valittiin uudelleen presidentiksi pienellä erolla Dhlakamaan. Parlamenttivaaleissa Frelimo sai 133 paikkaa, kun Renamo-UE 117 paikkaa, joista Renamo sai 99 ja vaaliliiton pienemmät puolueet 18 paikkaa.[1]
Tulosten myöhästymisen takia Renamo epäili vilppiä. Renamo teki virallisen valituksen tuloksista 4. tammikuuta 2000 ja vaati tulosten uudelleenlaskentaa. Renamo väitti, että tulosliuskoja oltiin vääristelty ja joillakin äänestyspaikoilla oltaiisin ääniä jätetty tarkoituksella huomioimatta. Alkuperäiset tulokset jäivät kuitenkin voimaan, vaikka keskusvaalikomitea myönsi, että joitakin virheitä oli ollut, mutta ne eivät vaikuttaisi lopputulokseen.[1]
Renamo voitti Frelimon kuudessa maakunnassa yhdestätoista ja se vaati kuvernöörin paikkaa näistä maakunnista. Presidentillä oli kuitenkin valta nimittää kuvernöörit ja Chissano valitsikin jokaisen maakunnan johtoon Frelimon edustajan.[1]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentinvaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentinvaalissa ääniä annettiin yhteensä 4 936 748, ja niistä hylättiin 462 645.[2]
| ehdokas | puolue | äänet | |
|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | ||
| Joaquim Chissano | Frelimo | 2 339 848 | 52,3 % |
| Afonso Dhlakama | Renamo-EU | 2 134 255 | 47,7 % |
| Lähde: [2] | |||
Parlamenttivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamenttivaaleissa annettiin 4 821 499 ääntä, joista 685 341 hylättiin. Renamo-UE:n paikoista 99 meni Renamolle ja loput 18 vaaliliiton muille puolueille.[3]
| puolue | äänet | paikat | ||
|---|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | lukumäärä | osuus | |
| Frelimo | 2 008 165 | 48,55% | 133 | 53,2% |
| Renamo-UE | 1 604 470 | 38,79% | 117 | 46,8% |
| PT | 111 280 | 2,69% | 0 | 0% |
| Palmo | 102 115 | 2,47% | 0 | 0% |
| SOL | 83 515 | 2,02 | 0 | 0% |
| UMO | 64 182 | 1,55% | 0 | 0% |
| Udemo | 61 276 | 1,48% | 0 | 0% |
| Padelimo | 33 247 | 0,80 | 0 | 0% |
| Pimo | 29 456 | 0,71% | 0 | 0% |
| PANAOC | 24 615 | 0,60% | 0 | 0% |
| PPLM | 11 684 | 0,28 | 0 | 0% |
| Pasomo | 2 153 | 0,05 | 0 | 0% |
| yhteensä | 4 136 158 | 100% | 250 | 100% |
| Lähde: [3] | ||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Mozambique: December 1999 Elections EISA. Viitattu 6.12. 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Mozambique: 1999 Presidential election results 4/2007. EISA. Viitattu 6.12. 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Mozambique: 1999 Assembly of the Republic national results 4/2007. EISA. Viitattu 3.12. 2009. (englanniksi)