Mosaiikkimenetelmä

Mosaiikkimenetelmä (engl. tiling approach) on meteorologiassa, numeerisessa säänennustamisessa käytetty menetelmä, jossa määritetään isolle heterogeeniselle mallin hilaneliölle pintavuot useista hilaneliön osista.

Mosaiikkimenetelmässä paikalliset vuot parametrisoidaan erikseen kullakin alustatyypillä. Hilaneliön laikuille annetaan rosoisuudet ja ennustetaan pintalämpötilat ja -kosteudet erikseen. Pintavuo kasataan osa-alueiden koolla painotetuista osavoista.

$\langle H\rangle =\rho c_{p}\sum _{i=1}^{N}f^{i}C_{H}^{i}\left(\theta _{S}^{i}-\langle \theta _{a}\rangle \right)\langle u\rangle$

missä $\rho$ on ilman tiheys, $c_{p}$ on lämpökapasiteetti vakiopaineessa, $N$ on hilaruudussa esiintyvien alustatyyppien lukumäärä ja $f_{i}$ on alustatyypin $i$ pinta-alaosuus nollan ja yhden väliltä. Kukin siirtokerroin $C_{H}^{i}$ lasketaan siis paikallisen rosoisuusparametrin ja stabiilisuuden perusteella. $\theta _{S}^{i}$ on pinnan ja $\theta _{a}$ ilman potentiaalilämpötila.

Käyttö

Etenkin ilmastomalleissa voi suuren hilaneliön alueella olla montaa eri pintatyyppiä. Mosaiikkimenetelmä on osoittautunut johdonmukaisemmaksi kuin yritykset määrätä yksi yhteinen tehoisa lämmön ja kosteuden rosoisuusparametri ja pinta-arvo koko isolle heterogeeniselle hilaneliölle. Mosaiikkimenetelmä onkin siksi yleistynyt eri malleissa.

Lähteet

• http://www.courses.physics.helsinki.fi/met/rajaker2/kalvot2014.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)