Morisonin pilleri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
James Morison (1770–1840)

Morisonin pilleri (lat. pilulae laxantes Morisoni) oli skotlantilaisen liikemiehen James Morisonin 1810-luvulla kehittämä ulostuslääke, jonka hän väitti estävän kaikki sairaudet koleraa, kuppaa ja influenssaa myöten.[1] Pillerit sisälsivät muun muassa aaloeta, jalapahartsia, gummiguttaa ja viinikiveä.[2]

Morison markkinoi salalääkettään eli salaisella reseptillä valmistettuja pillereitään väittämällä kärsineensä vuosia kehon nesteiden epätasapainosta ja sen aiheuttamista sairauksista, mutta parantuneensa muutamalla kasvipohjaisella pillerillä. Morison perusti The British College of Health -nimisen yrityksen, jonka mahtipontinen nimi edisti myös kansainvälistä markkinointia. Julkaisemillaan kirjoilla ja pamfleteilla hän markkinoi vaihtoehtoista terveystuotettaan ja levitti väitettään, että suoliston puhdistaminen oli ainoa tapa parantua.[1]

Tuotetta markkinoidessaan Morison ja hänen myyntiedustajansa väittivät, ettei ollut mahdollista puhdistaa suolistoaan liikaa. Niinpä osa potilaista käytti pillereitä tuhansia kappaleita vuodessa ja jos he valittivat niiden haitoista, myyjät totesivat sen osoittavan, että lääke tehosi.[1]

Kun asiakkailla alkoi ilmetä sivuvaikutuksia, englantilaiset ja yhdysvaltalaiset lääkärit kiinnittivät 1830-luvulla huomionsa heidän kohtaloonsa. Syntyi vastakkainasettelu vapaan lääkekaupan puolustajien ja humpuukin vastustajien välille. Lääketieteellisen julkaisun The Lancetin asetuttua vaihtoehtolääkinnän vastustajaksi Morison alkoi kustantaa The Anti-Lancet -nimistä julkaisua.[1]

Jotkin vaihtoehtohoidot kuten homeopatia ja mesmerismi haastoivat koululääketiedettä menestyksekkäästi, mutta Morison ei onnistunut luomaan itseään puolustavaa kansanliikettä. Hän joutui käymään vuosia oikeutta ja väistelemään vastuuta asiakkaiden kuolemista. Kun oikeudenkäyntien ratkaisut muodostuivat epäsuotuisiksi, Morison muutti Pariisiin, joka oli yksi ihmepillerimyynnin keskuksista, ja eli siellä loppuelämänsä.[1]

Morisonin pillerien käyttö jatkui vuosikymmeniä kehittäjänsä kuoleman jälkeen. Suomessakin näitä salalääkkeitä käytettiin vielä 1800-luvun lopulla laksatiivina.[1] Esimerkiksi sanomalehti Pohjalainen kirjoitti 1891 Etelä-Pohjanmaalla työskennelleestä kirkkoherrasta, joka levitti seurakuntalaisiinsa sellaista uskoa, että Morisonin pillerit parantavat kaikenlaisia vaivoja jopa eläintenkin tauteja. Pillereitä piti vain ruveta ajoissa nauttimaan. Kirkkoherra tilasi pillerit Lontoosta, jotta sai hankittua aitoa tavaraa. Sen sijaan apteekkien myymät Saksassa valmistetut pillerit olivat hänen mukaansa väärennettyjä. Kirkkoherra myi pillereitään kahdella pennillä kappaleelta ja kauppa kävi hyvin.[3]

  1. a b c d e f Lehtonen, Juha Matias: Terveys ja humpuuki : kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan, s. 52–54. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2313-1
  2. Iso tietosanakirja. (Osa 8, palsta 1256, hakusana Morisonin pillerit) Helsinki: Otava, 1935.
  3. Pappi sielun ja ruumiin lääkärinä. Pohjalainen, 28.7.1891, s. 2. Nikolainkaupunki: Ossian Ansas. ISSN 1458-2570 Artikkeli Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa. Viitattu 7.8.2024.