Moottoritorpedovene Häijy
| Häijy | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Baglietto, Italia |
| Palveluskäyttöön | 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1963 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 20 t |
| Pituus | 16,5 m |
| Leveys | 4,3 m |
| Syväys | 1,5 m |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 1 upseeri, 4 aliupseeria ja 6 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 450 mm torpedoa 1 × Madsen 20 mm |
Moottoritorpedovene Häijy (H 5) oli Suomen merivoimien italialaisvalmisteinen Hurja-luokan moottoritorpedovene jatkosodan lopulla. Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti vene muutettiin 1949 moottoritykkiveneeksi.
Valmistus ja toimitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin talvisodan aikana 1940 Bagliettolta Italiasta , mutta materiaalien puute hidasti aluksen rakentamista. Se luovutettiin 13. huhtikuuta 1943 La Speziassa Suomesta saapuneille insinöörikomentaja professori Jaakko Raholalle, komentajakapteeni Orvo Peuranheimolle ja luutnantti diplomi-insinööri Jarl von Schantzille. Alus kuljetettiin sisaraluksineen maanteitse Stettiniin, mitä oli vaikeuttanut Saksan ja Italian kiristyneet välit. Italian meriministeri Riccardin avustamana tarvittava kuljetuskapasiteetti saatiin kuitenkin järjestettyä. Aluksia kuljettaneeseen Päämajan rahtaus- ja huolintatoimiston päällikön luutnantti Aarno Kaivolan johtamaan saattueeseen kuului 20 moottoriajoneuvoa, kun se lähti Genovasta ylittämään Alppeja kohti Saksaa ja edelleen laivalla Turkuun, jossa se laskettiin Aurajokeen kaksitoista päivää myöhemmin. Alukset vastaanotti aluksista muodostetun osaston päällikkö kapteeniluutnantti ekonomi Ilmari Lehtonen, joka varusti veneensä ensimmäisiä harjoituksia varten.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Häijy muodosti sisaraluksineen moottoritorpedoveneosaston 2. laivueen, joka siirtyi 19. toukokuuta Teikariin emälaivansa Döbelnin johdolla. Heinäkuuksi laivue siirrettiin Helsinkiin koulutettavaksi. Lentokonemoottorien laatu oli huono ja niiden käyttö harjoituksissa oli kiellettyä, mikä heikensi koulutuksen tehoa. Kahdenkymmenen tunnin käytön jälkeen moottorien teho oli pahasti laskenut.[1][3] Laivue palasi elokuun alussa Virolahdelle uuteen tukikohtaan.[4]
Aluksen käyttö moottoritorpedoveneenä lopetettiin ja siitä tehtiin nopea miinanlaskija ja savunkehittäjä. Aluksesta poistettiin torpedoputket ja niihin rakennettiin miinakiskot, joilla kyettiin kuljettamaan kaksi miinaa sekä 2-4 raivausestettä. Alus osallistui Lavansaareen johtavien huoltoväylien miinoittamiseen syksyllä 1943. Alus osallistui Lavansaaren luoteiskulman Salpa 3:n 24.-25. syyskuuta, lounaiskulman Salpa 4:n 15.-16. lokakuuta ja Diamant matalan Salpa 1:n miinoitusten täydentämiseen 2.-3. joulukuuta sekä 3.-4. joulukuuta miinojen laskuihin.[1][5]
Alus siirrettiin 9. joulukuuta laivueen mukana Helsinkiin talviteloille jäätilanteen estäessä toiminnan[6]. Kesän taistelutoimet aloitettiin siirtymällä toiminta-alueelle Klamilaan 13. toukokuuta 1944.[7]
Alus muutettiin 1949 moottoritykkiveneeksi, minkä jälkeen se palveli aina 1960-luvun alkuun. Alus myytiin 1962 huutokaupassa siviilikäyttöön.[8]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päälliköinä olivat:
- luutnantti P. Karmela 1943
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)