Monikansallinen yritys
Monikansallinen yritys, jota toisinaan kutsutaan myös ylikansalliseksi yritykseksi, on yritys, jolla on toimintaa samanaikaisesti useissa eri valtioissa. Monikansallisia yrityksiä ovat esimerkiksi McDonald’s, Subway, Bridgestone, Burger King ja Intersport.
Suomessa on viidenlaisia monikansallisia yrityksiä: 1) ulkomaalaiset keskisuuret yritykset, 2) ulkomaalaiset suuryritykset (esimerkiksi IBM ja HP), 3) suomalaiset useassa maassa toimivat pienet ja keskisuuret yritykset (esimerkiksi Vaisala), 4) suomalaiset useassa maassa toimivat suuryritykset (esimerkiksi Stora Enso) ja 5) suomalaiset globaalit yritykset, lähinnä Kone, Nokia ja Nokia Networks.[1] Maailmanlaajuisesti monikansallisia yrityksiä on eniten Etelä-Koreassa, Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Turkissa ja Espanjassa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monikansallisista yrityksistä alettiin puhua 1960-luvulla, kun yhä useammat suuryritykset olivat alkaneet perustaa tytäryhtiöitä muualle kuin kotimaahan. Ensimmäisiä monikansallisia yrityksiä olivat amerikkalaiset Singer ja McCormick Harvester, jotka alkoivat toimia Euroopassa jo 1800- ja 1900-luvun.vaihteessa. Toisen maailmansodan jälkeen myös hollantilaiset, sveitsiläiset ja ruotsalaiset suuryhtiöt saivat yhä enemmän ylikansallista ulottuvuutta. Yhdysvaltojen osuus kaikista maailman monikansallisista yhtiöistä oli kuitenkin suurin. Vuonna 1968 amerikkalaisista monikansallisista yhtiöistä suurin oli General Motors, jolla oli liiketoimintaa 24 maassa ja jonka kokonaisliikevaihto oli 20 miljardia dollaria.[3]
Monikansallisten yritysten hyötyjä ja haittoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monikansallisten yritysten vahvuuksina on pidetty kansainvälisen tuotanto- ja logistiikkaverkoston organisointia. Lisäksi monikansalliset yritykset työllistävät yleensä paikallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä komponentti-, alihankinta- ja palvelutilauksillaan. Niiden on sanottu auttavan kehittyviä maita saavuttamaan paremman tuotantotason.[1] Monikansallisten yritysten myötä pääoma, tietotaito ja teknologia liikkuvat nopeasti maasta toiseen. Se on osaltaan mahdollistanut demokratian leviämisen eri puolilla maailmaa.[4]
Monikansallisten yritysten taloudellinen vaikutusvalta on usein huomattavan suuri ja niiden liikuttelemat rahavarat voivat olla jopa suurempia kuin pienten valtioiden taloudet. Niille on ominaista tuotantolaitosten siirtäminen paikasta toiseen sen mukaan, missä kustannukset, kuten palkkakulut ja verotus, ovat alhaisimpia.[5] Mahdollisimman edullisen tuotantopaikan tavoittelu johtaa helposti tilanteeseen, jossa valtiot kilpailevat yritysten suosiosta.[4] Jotkin monikansalliset yritykset ovat suhtautuneet leväperäisesti ihmisoikeuskysymyksiin, kuten työaikoihin, palkkaukseen, ammatilliseen yhdistymiseen ja työturvallisuuteen. Ratkaisuna ongelmaan on pidetty sitä, että monikansallisten yritysten tulisi noudattaa kussakin toimimassaan maassa kyseisen maan lainsäädäntöä.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Riku Österman: Globalisaatio osa II - monikansalliset yritykset 13.1.2009. Uusi Suomi Puheenvuoro: Uusi Suomi. Arkistoitu 16.2.2015. Viitattu 13.5.2011. suomi
- ↑ Suomen YK-liitto: Globalis 13.5.2011. Globalis: Suomen YK-liitto. suomi[vanhentunut linkki]
- ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 575-577. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
- ↑ a b Jorma Penttinen: Yhtiöiden valta maailmantaloudessa 20.2.2011. Maailmantalous.net: Maailmantalous.net. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 14.5.2011. suomi
- ↑ a b Monikansalliset yritykset ja ihmisoikeudet 13.5.2011. Ihmisoikeudet.net: Ihmisoikeudet.net. suomi[vanhentunut linkki]