Mjøsa
| Mjøsa | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot |
 Norja |
| Paikkakunta | Akershusin lääni, Opplandin lääni, Hedmarkin lääni |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Vorma |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 121 – 123 m |
| Pituus | 117 km[1] |
| Leveys | 15 km |
| Rantaviiva | 273 km |
| Pinta-ala | 365 km² |
| Tilavuus | 56 244 hm3[2] |
| Keskisyvyys | 155 m |
| Suurin syvyys | 468 m |
| Valuma-alue | 16 555,36 km2[2] |
 Mjøsa |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mjøsa on Norjan suurin järvi. Se sijaitsee maan kaakkoisosassa Gudbrandsdalenissa[3] Akershusin, Opplandin ja Hedmarkin alueilla. Järven pituus on 100 kilometriä ja pinta-ala 368 neliökilometriä. Järven pinta on 123 metriä merenpinnan yläpuolella. Vedenkorkeutta on säädelty useaan otteeseen vuosien mittaan. Suurin virallisesti mitattu syvyys on 449 metriä. Järvi on Norjan kolmanneksi syvin. Se laskee eteläpäästään Vorma-jokea Glomman kautta Oslonvuonoon.
Järven suurin saari on Helgøya, joka samalla on suurin Norjan järvien saarista.[4] Hamarin, Mjøsan ja Lillehammerin kaupungit sijaitsevat järven rannalla.
Suurin Mjøsaan laskevista joista on Gudbrandsdalslågen. Joki on antanut norjankielisen nimen muikulle, alun perin lågensild, nykyään lagesild. Mjøsasta on pyydetty muikkua ammattimaisesti vuosittain 100–150 tonnia, mutta kalastuksen taloudellinen merkitys on hiipumassa.[5] Järven muu kalasto on tyypillistä Pohjoismaille.
1940-luvulla järven vesi oli erittäin sameaa, ja 1960-luvun lopulla viherlevät olivat paha ongelma. 1970-luvulle tultaessa ongelmat olivat pienentyneet, ja niistä ajoista fosforipäästöt ovat vähentyneet, ja järven tila on kohentunut huomattavasti. Parhaimmillaan 2000-luvun alussa veden näkösyvyys oli jopa 12 metriä. Se on huonontunut jälleen 2010-luvulla, osasyynä lienevät rankkasateiden järveen huuhtovat ravinteet vuosina 2011, 2013 ja 2014.[6]
Ympäristöongelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norjan puolustusvoimat ja paikallinen ammustehdas ovat upottaneet 1940-luvulta 1970-luvulle järveen ammuksia jopa tuhat, kaksi tuhatta tonnia. Aiemmin puhuttiin 100–200 tonnista. Sidewinder-ohjusten koealueelle on upotettu tuhat ohjusta. Ohjuksissa ei uskota olevan räjähteitä, mutta niiden runko on alumiinia. Ammukset voivat sisältää lyijyä, elohopeaa ja kuparia. Järvestä tulee monen kunnan juomavesi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.mjossamlingene.no/index.php/mjoshistorie/92-fakta-om-mjosa-norges-storste-innsjo. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b NVE Lake Database, Norwegian Water Resources and Energy Directorate. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Lake Mjøsa Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.6.2018.
- ↑ Peder Balke Go Norway. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 14.6.2018.
- ↑ «De siste fiskerne» NRK. 2013. Viitattu 14.6.2018.
- ↑ Det skjer noe i Mjøsa HA. 2016. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 14.6.2018.
- ↑ Ville Soininen: Selvitys: Norjan suurimman järven pohjassa törröttää tuhat ohjusta Helsingin Sanomat 11.5.2023. Viitattu 12.5.2023
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mjøsa Wikimedia Commonsissa
