Mizot
| Mizot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||||||||||||||
| Kielet | mizo | ||||||||||||||||||
| Uskonnot | kristinusko | ||||||||||||||||||
Mizot ovat etninen ryhmä etenkin Intian koillisosien osavaltioissa. Mizot puhuvat tiibetiläis-burmalaisiin kieliin kuuluvaa mizon kieltä ja uskonnoltaan he ovat nykyisin pääosin kristittyjä. Heidän lukumääränsä on arviolta noin miljoona.
Asuinalue ja lukumäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mizot asuttavat Intiassa Mizoramin, Manipurin ja Tripuran osavaltioihin kuuluvaa aluetta. Mizoramin osavaltion nimi on juonnettu mizoista ja se viittaa mizojen maahan. Pienempiä määriä mizoja on myös Intian naapurimaa Bangladeshissa ja Myanmarissa.[1] Mizojen kokonaismäärä 2000-luvulla on ehkä noin miljoona.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mizoihin on eri aikoina viitattu useilla eri nimillä. Nimi mizo viittaa korkean seudun asukkaisiin ja nimi on yleistynyt etenkin 1950-luvulta lähtien. Etenkin vanhemmat brittilähteet kutsuvat mizoja nimellä lushait ja heidän asuinaluettaan nimellä Lushai Hills. Bengalin kielessä mizot tunnettiin puolestaan nimellä kukit.[3]
Mizojen esi-isien on oletettu saaneen alkunsa nykyisen Kiinan alueella. 1000-luvun aikana ajanlaskun alun jälkeen he alkoivat siirtyä ensin nykyiseen Myanmariin eli Burmaan.[1] Burmassa he asettuivat Kabawin laakson alueelle. Shanien hallitsijoiden levittäessä valtaansa alueella mizot liikuivat edelleen Chin Hillsien alueelle Tiaujoen varrelle, jonne he perustivat vuonna 1765 suurehkon Selsih eli Zopuii-nimisen kylän. Historiallisissa lähteissä heidät mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1777, jolloin brittien suojelukseen asettunut Chittagongin hallitsija pyysi brittien Robert Clivelta apua mizojen eli tuolloin kukien sotaretkiä vastaan. Britit alkoivat tehdä sotaretkiä mizoja vastaan vuodesta 1844. Intian britit muodostivat mizojen alueesta luopulta vuonna 1896 yhtenäisen Lushai Hillsin hallinnollisen alueen.[3]
Intia itsenäistyi vuonna 1947.[3] Mizojen keskuudessa syntynyt uusi koulutuksen saanut yläluokka ajoi poliittisia uudistuksia ja mizojen aseman parantamista osana Intiaa. Mizojen poliittinen liike oli Mizo Commoners Union. Toisaalta mizojen keskuudessa paljon vaikutusvaltaa oli myös perinteisellä päällikköluokalla, joka halusi palata siirtomaa-aikaa edeltäneeseen itsenäisyyteen. Heidän vastaava liikkeensä oli United Mizo Freedom Organization. Usko Intiaan rapistui ajan myötä takaiskujen, kuten Mautamin vuoden 1959 nälänhädän takia. Mizopäälliköiden separatistiset liikkeet kasvattivat suosiotaan etenkin 1960-luvulla. Nykyinen Mizoram kuului ensin Assamiin, mutta siitä tuli oma territorionsa vuonna 1972 ja osavaltio vuonna 1987 mizojen aseellisten liikkeiden kanssa tehdyn tulitauon jälkeen.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mizojen perinteinen elinkeino on ollut maanviljelys. Perinteinen tapa viljellä maata on kaskiviljely. Tärkeitä viljelykasveja ovat esimerkiksi maissi, riisi, kaalit ja rahakasveja puuvilla ja inkivääri. Kotieläiminä on pidetty lähinnä sikoja ja lintuja. Näiden lisäksi mizot ovat harjoittaneet metsästystä ja kalastusta. Aikanaan yleinen tapa pitää esimerkiksi erilaisissa rituaaleissa käytettyjä gajaaleja on nykyisin pitkälti hävinnyt.[1]
Aikanaan yleinen tapa oli muuttaa ja sirtää eri kylien paikkaa maankäytön mukaan. Nykyisin mizojen kylät ovat kuitenkin kiinteämpiä. Tyypillisen kylän asukasluku on hieman alle 1 000. Talot rakennetaan kylää halkovien teiden varrelle bambu- tai puupylväiden varaan. Tyypillisessä kylässä on myös kirkko, koulu ja kauppoja.[3] Perinteisesti oli tapana, että perheet asuvat samassa talossa. Perheen pojat muuttivat talosta vaimon löydettyään nuorinta poikaa lukuun ottamatta, joka jäi hoitamaan vanhempiaan heidän taloonsa. Aikanaan mizomiehillä saattoi olla useita vaimoja.[1]
Mizojen valtaosa on nykyisin kristittyjä ja he kuuluvat yleensä eri protestanttisiin kirkkoihin. Joitakin heidän keskuudesaan vaikuttavia kirkkokuntia ovat esimerkiksi presbyteerit, adventistit, helluntailaiset ja myös katoliset. Jokseenkin hiljattain syntyi myös pieni juutalaisuuteen kääntynyt mizojen joukko. Mizot seuraavat tyypillisiä kristinuskon juhlapäiviä, kuten joulua, pääsiäistä ja kristillistä uuttavuotta.[3] Kristinuskoon on liitetty joitakin piirteitä perinteisestä uskosta, kuten eri henget ja jumaluudet, joihin tosin saatetaan viitata paholaisina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 537-538. Facts On File, 2009. (englanniksi)
- ↑ Mizo Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Paul Hockings: Encyclopedia of World Cultures - v. 3. South Asia, s. 177-179. G. K. Hall & Company, 1992. ISBN 0-81611-812-4 (englanniksi)