Mittelbau-Dora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nordhausenissa sijainneen saksalaisen orjatyöleirin vallanneen yhdysvaltalaisdivisioonan löytämiä kuolleita työläisiä makaa epätasaisissa riveissä parakkien pohjalla.

Mittelbau-Dora eli Dora oli natsien keskitysleiri, joka perustettiin 28. elokuuta 1943 lähelle Nordhausenia tarjoamaan työvoimaa V2-ohjusten tuotannolle Kohnsteinissa.

Mittelbau-Dora koostui lopulta yli 40 leiristä.[1][2] Aktiivikäyttönsä 18 kuukauden aikana Doran kautta kulki noin 60 000 vankia 21 eri kansallisuudesta. Useimmat olivat venäläisiä, puolalaisia ja ranskalaisia. Arviolta 20 000 heistä sai surmansa Mittelbau-Dorassa. Edellä mainittu lukema sisältää sodanaikaisissa ilmapommituksissa sekä vuoden 1945 kuolemanmarsseissa menehtyneet (natsien virallisissa asiakirjoissa kuolleeksi oli listattu 12 000 vankia).lähde?

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitlerin annettua Heinrich Himmlerille 22. elokuuta 1943 määräyksen käyttää keskitysleirityöläisiä A-4-tuotantoon[3][4] 107 vankia saapui Nordhauseniin Buchenwaldista 28. elokuuta 1943, ja heitä seurasi 1 223 vankia 2. syyskuuta. Peenemündeestä tulleet työläiset lähtivät matkaan 13. lokakuuta 1943.

SS:n hallinto määräsi alun perin ”Block 17/3 Buchenwaldina” tunnetun Doran erotettavaksi poliittisesti Buchenwaldista syyskuun lopussa 1944, minkä jälkeen Doran oli tarkoitus toimia keskitysleiri Mittelbaun keskuksena. Leiri aloitti toimintansa tosiasiallisesti 1. marraskuuta 1944 monia eri kansallisuuksia edustaneiden 32 471 Mittelbaun vangin myötä.[5] SS käytti Boelcke Kasernea, entistä Nordhausenin kaupungissa sijainnutta kasarmia, toivottomina pidettyjen vankien loppusijoituspaikkana.[6]

Kohnsteinin tunneleita käytettiin majoitustiloina siihen saakka, kunnes työläiset saivat Doran valmiiksi[5] 31. joulukuuta 1943 alle kilometrin päähän B-tunnelin eteläisestä sisäänkäynnistä.[7] Maanalaiset vankien majoitustilat (”makuutunnelit”) purettiin toukokuussa 1944.[6]

Kohnsteinin kokonaisuudessaan 20 kilometrin pituinen tunnelijärjestelmä, jossa tunnelikorkeus oli enimmillään 30 metriä ja jonka pinta-ala oli 250 000 neliömetriä, oli yksi suurimmista saksalaisten rakentamista tunnelikokonaisuuksista. Järjestelmä koostui kahdesta rinnakkaisesta 1,8 kilometrin mittaisesta tunnelista (A ja B), joita yhdisti alkupisteessä 17 ja myöhemmin 46 poikittaistunnelia.[8][9]

Henkilökunta ja viralliset vierailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doran komendantti oli majuri Otto Förschner.[6] Richard Baer, alkuperäisen Auschwitzin leirin viimeinen komendantti, tuli hänen tilalleen Doran johtajaksi helmikuussa 1945.[6]

Albert Speer vieraili Dorassa 10. joulukuuta 1943.[5][6] Wernher von Braun kävi puolestaan Nordhausenin tehtaalla tammikuussa 1944. Hän palasi saman vuoden toukokuussa[6] tapaamiseen Walter Dornbergerin ja Arthur Rudolphin kanssa. Albin Sawatzki puhui tuolloin tarpeesta löytää orjatyövoimaksi 1 800 ammattitaitoista ranskalaistyöläistä lisää.[5]

Vankien olosuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka suurin osa vangeista oli miehiä, Dora Mittelbaussa ja Groß Wertherin alaleirillä säilytettiin myös joitakin naisia. Ainoastaan yhden Doran vartijan tiedetään olleen nainen. Hän oli Lagerführerin Erna Petermann. Sukupuolesta riippumatta kaikkia vankeja kohdeltiin äärimmäisen julmalla tavalla, minkä seurauksena oli sairauksia, vammoja ja kuolemantapauksia. Vankeihin säännönmukaisesti kohdistettuihin julmuuksiin lukeutuivat muun muassa raa’at hakkaamiset, jotka saattoivat vammauttaa uhrit pysyvästi tai vääristää heidän ulkomuotonsa, tarkoitukselliset lähes kuoliaaksi nälkiinnyttämiset, fyysinen ja henkinen kidutus sekä mitä pienimpien verukkaiden perusteella suoritetut teloitukset.

Royal Air Forcen pommittajat polttivat suuren osan Nordhausenin kaupungista 2. huhtikuuta 1945 kahdella yöllisellä hyökkäyksellä, jotka tappoivat 1 500 sairasta vankia Boelcke Kasernessa.[5][10] Seuraavana päivänä vangit alkoivat lähteä pois Dorasta Harzungenin alaleirille.[5]

Vapautus ja sodanjälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muistomerkki Mittelbau-Dorassa.

Yhdysvaltain 104. jalkaväkidivisioona vapautti Mittelbau Doran 11. huhtikuuta 1945 John M. Galionen löydettyä leirin edellisenä päivänä. Siihen mennessä useimmat vangit oli jo lähetetty kuolemanmarsseille Bergen-Belsenin ja Sachsenhausenin keskitysleireille sekä Lübecker Buchtiin. Natsit jättivät jälkeensä vain sairaita tai kuolemaisillaan olevia vankeja. Feddenin komissio tutki olosuhteita kesäkuussa 1945.

Vuonna 1947 Mittelbau-Doraa[6] koskeneessa Dachaun sotarikosoikeudenkäynnissä 15 Doran SS-vartijaa ja kapoa saivat tuomion. Yksi heistä teloitettiin. Myös Essenissä pidettiin aiheeseen liittyvä oikeudenkäynti vuosina 1959–1961.[5] Tuomioistuin käsitteli muun muassa kysymystä Nordhausenin tiedemiesten vastuusta.[11]

Mittelbau-Doran keskitysleirimuistomerkki käyttää entistä krematoriorakennusta museona. Se on toinen kahdesta yhä vahingoittumattomana säilyneestä rakennuksesta.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hall, Peter: Außenlager des KZ Dora-Mittelbau peterhall.de. 2005. Viitattu 12.1.2008. (saksaksi)
  2. ↑ Hall, Peter: Außenkommandos des KZ Mittelbau-Dora peterhall.de. Viitattu 12.1.2008. (saksaksi)
  3. ↑ Irving, David: The Mare's Nest, s. 245. Lontoo: William Kimber and Co, 1964.
  4. ↑ Collier, Basil: The Battle of the V-Weapons, 1944–1945, s. 122. Yorkshire: The Emfield Press, 1976. ISBN 0-7057-0070-4
  5. ↑ a b c d e f g Béon, Yves: Planet Dora: A Memoir of the Holocaust and the Birth of the Space Age, s. XII, XIV, XIX, XX, XXII, 90, 282. (Käännetty Béon & Richard L.:n ranskankielisestä teoksesta La planète Dora) Westview Press, Div. of Harper Collins, 1997. ISBN 0-8133-3272-9
  6. ↑ a b c d e f g Neufeld, Michael J.: The Rocket and the Reich: Peenemünde and the Coming of the Ballistic Missile Era, s. 209, 212, 226, 227, 261, 270. New York: The Free Press, 1995.
  7. ↑ Garliński, Józef: Hitler's Last Weapons: The Underground War against the V1 and V2, s. 107, 109. New York: Times Books, 1978.
  8. ↑ Hall, Peter: Stollensystem im Kohnstein peterhall.de. 2005. Viitattu 12.1.2008. (saksaksi)
  9. ↑ Das Mittelwerk ”Dora” Panzerplatte. Arkistoitu 12.1.2008. Viitattu 12.1.2008. (saksaksi)
  10. ↑ Campaign Diary – April and May 1945 6.4.2005. Royal Air Force. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Franklin, Thomas: American in Exile, An: The Story of Arthur Rudolph, s. 150. Huntsville: Christopher Kaylor Company, 1987.
  12. ↑ The history of the memorial Stiftung Gedenkstätten Buchenwald und Mittelbau-Dora. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mittelbau-Dora.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mittelbau-Dora&oldid=22797005”