Mitsubishi G4M
| Mitsubishi G4M Isshikirikkō (Betty) | |
|---|---|
 Mitsubishi G4M |
|
| Tyyppi | pommikone |
| Valmistaja | Mitsubishi |
| Suunnittelija | Jirō Horikoshi |
| Ensilento | 23. lokakuuta 1939 |
| Esitelty | 1941 |
| Valmistus lopetettu | 1945 |
Mitsubishi G4M (jap. 一式陸上攻撃機, Ichishiki rikujō kōgeki ki, Isshikirikkō, liittoutuneiden raportointinimi Betty) oli keisarillisen Japanin laivaston keskiraskas pommikone toisessa maailmansodassa. Koneen runko oli sikarin muotoinen, joten japanilaiset kutsuivat sitä nimellä sikari (jap. 葉巻, hamaki). Lempinimellä oli myös toinen puoli: toimintasäteen pidentämiseksi ja suuremman nopeuden saavuttamiseksi koneessa ei ollut painoa lisääviä itsetiivistyviä polttoainesäiliöitä. Tällainen suunnitteluratkaisu teki kuitenkin G4M:ä samalla turvattoman, sillä polttoainesäiliöön tullut osuma useimmiten räjäytti koneen tai sytytti sen palamaan. Kone saikin amerikkalaisilta lentäjiltä ironisen lempinimen ”Flying Zippo” eli ”lentävä sytkäri”. Kone oli kuitenkin miellyttävä lentää, ja sillä oli riittävä pommikuorma sekä hyvin pitkä toimintasäde, joten kone pysyi palveluskäytössä sodan loppuun.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 1937 keisarillisen Japanin laivaston esikunta lähetti Mitsubishille 12-Shi vaatimukset keskiraskaalle maakentiltä toimivalle pommikoneelle. Niiden mukaan huippunopeuden tuli olla 3 000 metrin korkeudessa 215 solmua ja toimintamatkan ilman pommikuormaa 2 600 merimailia ja 800 kilogramman torpedolla varustettuna 2 000 merimailia. Lentokone oli suunniteltu korvaamaan Mitsubishin aiempi G3M1, joka oli saanut tulikasteensa Kiinassa kaksi kuukautta aiemmin. Uusi kaksimoottorinen kone tuli varustaa 1 000 hevosvoiman tähtimoottorein ja siinä tuli olla 7–9 hengen miehistö.[1]
Kiro Honjon johtamalla suunnitteluryhmällä oli vaikeuksia ylittää samanaikaisesti aikansa parhaan pommikoneen G3M:n nopeus ja kantama. Johtopäätöksenä oli, että uudessa pommikoneessa ei ollut riittävän tehokkaat moottorit. Honjo esitti laivaston esikunnalle, että moottoreiksi vaihdettaisiin uudet 14-sylinteriset ilmajäähdytteiset 1 500 hevosvoiman Mitsubishi Kaseit. Polttoainemäärä oli 4 900 litraa, ja koneen runko oli sikaarinmuotoinen. Omasuojana koneessa oli nokassa, rungon päällä ja rungon kummallekin puolelle sijoitetut neljä 7,7 millimetrin tyypin 92 konekivääriä sekä pyrstössä oleva 20 millimetrin tyypin 99 mallin 1 kanuuna.[1]
Elokuussa ja syyskuussa 1938 esikunta tarkasti koneesta valmistetun täysikokoisen mallin, mutta työ eteni hitaasti Mitsubishin resurssien jakaantuessa A6M1:n ja G4M1:n tuotantoihin. Ensimmäinen G4M1-prototyyppi valmistui syyskuussa 1939, jolloin se oli varustettu kahdella 1 530 hevosvoiman Mitsubishi Kasei 11 -moottorilla. Uusi kone siirrettiin Kagamigaharaan koelentoihin. Ensilento oli 23. lokakuuta, jolloin konetta lensi Mitsubishin koelentäjä Katsuzo Shima. Koelentojen tulokset olivat hyviä. Koneeseen piti tehdä ainoastaan pieniä muutoksia ennen siirtoa tammikuussa 1940 laivaston ilmavoimien vastaanottotesteihin.[1]
Toinen prototyyppi valmistui helmikuussa 1940 ja luovutettiin laivastolle kuukautta myöhemmin. Koneessa oli kasvatettu pyrstön kokoa ja siihen oli lisätty aileronien vakautus. Koelennoilla kone ylitti asetetut vaatimukset huippunopeuden ollessa 240 solmua ja toimintamatkan 3 000 merimailia.[1]
G6M
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huolimatta loistavista suoritusarvoista uutta pommikonetta ei siirretty välittömästi tuotantoon. Kiinassa pommikoneiden tappiot nousivat, mikä johtui saattohävittäjien puutteesta. Vuoden 1938 lopulla Yokosukan koelentokeskus esitti ratkaisuksi, että G4M:ään asennettaisiin runsaasti suoja-aseistusta suojaamaan Kiinassa pommikuormassa lentäviä G3M2-pommikoneita. Tämä seurauksena G4M1:n tuotanto siirrettiin raskaan saattohävittäjän G6M1:n tuotannoksi. Versiossa suljettiin pommiluukku, ja rungon alle asennettu ampumo varustettiin kahdella 20 millimetrin tyypin 99 mallin 1 kanuunalla, joista toinen suunnattiin eteen ja toinen taakse. Lisäksi asennettiin yksi vastaava siirrettävä tykki ampumaan kummallekin sivulle, millä korvattiin kaksi konekivääriä. Edessä ollut konekivääri ja perässä ollut 20 millimetrin tykki säilytettiin. Näin koneen omasuojana oli yhteensä neljä 20 millimetrin tykkiä ja yksi 7,7 millimetrin konekivääri. Koneen runkoon oli mahdollista kuormata runsaasti ampumatarvikkeita, mikä lisäsi runsaasti painoa. Painon lisäys pakotti vähentämään polttoainemäärän 3 640 litraan lentoolähtöpainon tasaamiseksi 9 500 kilogrammaan.[2]
Vuonna 1940 valmistui kaikkiaan 30 G6M laivaston tyypin 1 saattohävittäjiä. Koneiden taistelupaino oli kuitenkin liian suuri ja ne olivat hitaampia kuin saatettavansa pommien pudottamisen jälkeen. Koneet siirrettiin koulutuskäyttöön, jolloin ne nimettiin laivaston tyypin 1 suuriksi maalla toimiviksi koulukoneiksi (G6M1-K). Lopulta koneet muutettiin kuljetuskoneiksi nimellä laivaston tyypin 1 kuljetuskone G6M1-L, joita käytettiin maahanlaskujoukkojen kuljetuksiin.[2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1940 alkuperäinen G4M1 siirrettiin tuotantoon nimellä laivaston tyypin 1 pommikone malli 11. Ensimmäinen tuotantokone, jota ennen oli valmistunut kaikkiaan 13 prototyyppiä, valmistui huhtikuussa 1941.[2] Yhteensä koneita valmistui 2 446, mikä sisältää Nagoyan tehtaan valmistama 30 G6M1-konetta. Koneista kaksi oli 12-Shi-prototyyppejä, jotka valmistuivat Nagoyan tehtaalla syyskuussa 1939 ja helmikuussa 1940. Nagoya valmisti tammikuusta 1941 tammikuuhun 1944 yhteensä 1 200 G4M1 ja 640 G4M2-pommikonetta. Lisäksi Okayaman tehtaalla valmistui marraskuusta 1944 elokuuhun 1945 G4M2-koneita 514 kappaletta. Joulukuusta 1943 elokuuhun 1945 Nagoya ja Okayama valmistivat vielä 60 G4M3-pommikonetta.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusi viikkoa ensimmäisen G4M1-koneen valmistumisen jälkeen 1. kokutai oli suorittanut tyyppikoulutuksen ja hyökkäsi Chungkingiin. Kesällä 1941 yksikkö teki onnistuneita hyökkäyksiä syvälle Kiinaan. Hieman ennen Tyynenmeren sodan alkamista laivasto siirsi Kanoyan kokutain 27 G4M1 Indokiinan tukikohtiin vahvistaakseen iskukykyään.[4]
Tekniset tiedot (G4M3)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [5]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 7
- Pituus: 19,5 m
- Kärkiväli: 24,9 m
- Korkeus: 6 m
- Siipipinta-ala: 78,13 m²
- Tyhjäpaino: 8 350 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 12 500 kg
- Voimalaite: 2 × Mitsubishi MK4T Kasei 25 -tähtimoottoria; 1 380 kW (1 850 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 470 km/h
- Lentomatka: 4 335 km
- Lakikorkeus: 9 220 m
Aseistus
- 4 × 20 mm tykki
- 2 × 7,7 mm konekivääriä
- 800 kg:n torpedo tai 1 000 kg pommeja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- René J. Francillon: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)
- Tagaya, Osamu: Mitsubishi Type 1 Rikko 'Betty' Units of World War 2. (Combat Aircraft #22) Oxford: Osprey Publishing, 2007. ISBN 978-1-84176-082-7 (englanniksi)