Misha Defonseca

Misha Defonseca (oikea nimi Monique de Wael; s. 1937 Etterbeek, Belgia) on belgialainen kirjailija, joka julkaisi muistelmikseen väittämänsä mutta todellisuudessa fiktiivisen kirjan Susilapsi. Teos kertoo hämmästyttävän tarinan siitä, miten hän olisi selviytynyt lapsena holokaustista muun muassa elämällä susilauman keskuudessa. Se ilmestyi alkujaan 1997 englanniksi nimellä Misha: A Mémoire of the Holocaust Years. Kirjasta tuli Euroopassa menestys, ja se käännettiin 18 kielelle. Kirjan ranskankielinen versio ei ollut käännös, vaan täysin uusi teos nimellä Survivre avec les loups, ja sen julkaisi 1997 Éditions Robert Laffont. Ranskankielisen version pohjalta tehtiin elokuva Survivre avec les loups.^lähde?

Paljastusten jälkeen kirjailija ja hänen lakimiehensä myönsivät helmikuussa 2008, ettei menestyskirja ollut omaelämäkerrallinen, kuten oli väitetty.

Elämäkerta

Monique de Waelin vanhemmat olivat Robert De Wael ja Josephine Donvil. Perhe ei ollut juutalainen, kuten kirjassa sanottiin, vaan katolinen. Vanhemmat kuuluivat vastarintaliikkeeseen, ja saksalaiset vangitsivat ja teloittivat heidät.

Defonseca ja hänen miehensä Maurice muuttivat Pariisista Yhdysvaltoihin 1988 ja ostivat talon Millisistä Massachusettsista. Mies jäi työttömäksi 1990-luvun puolivälissä. Sitten Defonseca alkoi kertoa ystäville tarinaa lapsuudestaan, kuinka hän kulki ympäri Eurooppaa kuusivuotiaana sen jälkeen kun hänen vanhempansa olivat 1941 oli vangittu. Hän väitti, että hänestä olivat pitäneet huolta susilaumat ja että hän oli tappanut itsepuolustukseksi saksalaisen sotilaan livahtaessaan pois Varsovan getosta, ja hän oli viimein sodan päättyessä päässyt kotiin. Kustantaja Jane Daniel suostutteli Defonsecaa kirjoittamaan muistelmansa kuultuaan tarinan Massachusettsin synagogassa.

Ennen väärennökseksi paljastumista kirja oli päätynyt sen kirjoittajan, Danielin ja kirjan amerikkalaisen kustantajan väliseen oikeudenkäyntiin, jossa oli kyse miljoonista dollareista. Daniel ja Defonseca riitaantuivat kirjan tuotoista, josta oli seurauksena oikeudenkäynti. Vuonna 2005 bostonilainen tuomioistuin määräsi Danielin maksamaan Defonsecalle ja tämän haamukirjoittajalle Vera Leelle 22,5 miljoonaa dollaria. Defonsecan asianajajat väittivät, että Daniel ei ole vielä maksanut oikeuden määräämää summaa. Vaikka kirjalla oli kannattajansa, monet kriitikot esittivät, että kirjassa oli jaksoja, jotka olivat loogisesti ja historiallisesti epäuskottavia. Ensimmäinen joka julkisesti epäili tarinan aitoutta oli Henryk M. Broder, joka kirjoitti Defonsecan elämäkerran 1996 saksalaiselle lehdelle Der Spiegelille. Helmikuun lopussa 2008 Jane Daniel julkaisi blogissaan brysseliläisen kirkon kastetodistuksen Monique De Waelille ja merkinnän De Waelien kodin lähellä olevasta alkeiskoulusta, joka osoitti, että Monique ilmoittautui sinne syyskuussa 1943, kaksi vuotta sen jälkeen kun Mishan väitettiin lähteneen Brysselistä. Valtakunnallinen belgialainen sanomalehti Le Soir kertoi pian näistä löydöistä.

29. helmikuuta 2008 belgialaissyntyinen kirjailija myönsi Le Soirelle sen jälkeen kun hänelle oli esitetty lehden ”kiistattomaksi” luonnehtimat todisteet tarinan valheellisuudesta, että hän oli keksinyt tarinan. ”Kirja on kertomus, se on minun kertomukseni”, kirjailija sanoo oikealla nimellään julkaistussa lausunnossa. ”Se ei ole oikeaa todellisuutta vaan minun todellisuuttani. Välillä minun on vaikea erottaa todellisuutta ja omaa sisäistä maailmaani.”

Aiheesta muualla

• Misha Defonseca kertoo todellisesta elämästään (ranskaksi)
• 'Wolf woman' invents Holocaust survival tale (englanniksi)