Mirzə Fətəli Axundov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mirzə Fətəli Axundov.

Mirzə Fətəli Məhəmmədtağı oğlu Axundov (sukunimi esiintyy myös muodossa Axundzadə; 12. heinäkuuta 1812 Şəki – 10. maaliskuuta 1878 Tbilisi) oli azerbaidžanilainen kirjailija, filosofi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.[1]

Mirzə Fətəli Axundovin isä oli Täbrizin seudulta kotoisin ollut kauppias. Vanhempien riitauduttua poika asui enonsa luona ja sai perinteisen uskonnollisen koulutuksen. Runoilija Mirzə Şəfi Vazeh sai hänet kiinnostumaan nykyaikaisista tieteistä ja luopumaan pappisuran tavoittelusta.[2]

Vuonna 1834 Axundov muutti Tbilisiin,[3] jossa hän työskenteli kääntäjänä tsaarin käskynhaltijan kansliassa sekä opetti persiaa ja azeria kihlakuntakoulussa.[1] Tbilisissä hän opiskeli venäjää ja tutustui venäläiseen ja eurooppalaiseen kirjallisuuteen.[3] Vuonna 1837 Axundov kirjoitti dekabristi Aleksandr Bestuževin ohjaamana Aleksandr Puškinille omistetun runoelman, joka julkaistiin venäjäksi moskovalaisessa lehdessä.[2]

Axundovia pidetään azerbaidžanilaisen näytelmäkirjallisuuden perustanlaskijana.[1] Vuosina 1850–1855 hän kirjoitti kuusi komediaa, joissa hän kuvaa realistisesti kotimaansa elämää sekä arvostelee ihmisten takapajuisuutta ja uskonnollista ahdasmielisyyttä. Hekayəti-Molla İbrahimxəlil kimyagər (”Mullah İbrahimxəlil, alkemisti, viisasten kiven haltija”, 1850) ja Hekayəti-müsyö Jordan həkimi-nəbatat və dərviş Məstəli şah cadükuni məşhur (”Herra Jordan, kasvitieteilijä, ja dervišši Məstəli, kuuluisa noita”, 1850) kertovat huijareista ja heidän uhreikseen joutuvista ihmisistä. Niistä jälkimmäinen esitettiin venäjäksi Pietarissa vuonna 1851. Paikallisen feodaaliruhtinaan mielivaltaa kuvaa Sərgüzəşti Vəziri-Xani Lənkəran (”Lenkoranin kaanikunnan visiiri”, 1851). Vuonna 1873 siitä tuli ensimmäinen azerin kielellä esitetty näytelmä. Komedian Hekayəti-хırs quldurba-san (”Karhu, ryövärin voittaja”, 1851) aiheena on maaseudun takapajuisuus, Sərqüzəşti-mərdi-xəsis (”Kitupiikin seikkailu”, myös Hacı Qara, 1852) kertoo ahneista salakuljettajista ja Mürafiə vəkillərinin hekajəti (”Täbrizin asianajajat”, 1855) arvostelee iranilaisen oikeusjärjestelmän mädännäisyyttä.[4] Axundovin näytelmät tunnettiin laajasti myös persiankielisinä käännöksinä ja ne vaikuttivat merkittävästi azerbaidžanilaisen ja iranilaisen teatterin kehitykseen.[2]

Axundovin patriarkaalisen yhteiskunnan hajoamista kuvaava[1] pienoisromaani Aldanmış kəvakib (”Petetyt tähdet”, 1857) on modernin azeriproosan ensimmäinen merkkiteos. Artikkeleissaan ja kirjeissään hän esiintyi yksinkertaisen ja ymmärrettävän realistisen kirjallisuuden puolesta. Filosofiset näkemyksensä kirjailija esitti azeriksi, persiaksi ja venäjäksi laatimassaan teoksessa ”Kolme kirjettä Intian prinssiltä Kemal-ud-Dovlilta Persian prinssille Dželal-ud-Dovlille ja jälkimmäisen vastaus niihin” (1864–1865). Niille on ominaista materialismi ja voimakas islaminvastaisuus.[4] Erityisesti hän arvosteli moniavioisuutta ja naisten alistettua asemaa. Axundovin valistuspyrkimyksiin kuuluu myös ajatus persiassa ja turkkilaisissa kielissä käytetyn arabialaisen kirjaimiston uudistamisesta.[2] Vuonna 1873 hän laati azeria varten latinalaisiin ja kyrillisiin kirjaimiin perustuneen aakkoston.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 2, s. 465. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  2. ↑ a b c d Encyclopædia Iranica iranica.com. Arkistoitu 8.12.2010. Viitattu 5.3.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b Strana ognei Azerbaidžan: Vidnyje azerbaidžantsy files.preslib.az. Viitattu 5.3.2011. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 5.3.2011. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mirzə_Fətəli_Axundov&oldid=22217593”