Min Aung Hlaing

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Min Aung Hlaing vuonna 2021.

Min Aung Hlaing (myanm. မင်းအောင်လှိုင်; s. 1956 Dawei, Tanintharyi, Myanmar) on Myanmarin armeijan vanhempi kenraali ja armeijan päällikkö.[1] Hänellä on ollut suuri valta myös Myanmarin politiikkaan, koska armeija ei ole hallituksen komennossa.

Min Aung Hlaing siirtyi maan johtoon, kun armeija otti vallan 31. tammikuuta 2021. Asevoimat julisti poikkeustilan ja vangitsi maan siviilijohtajia.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Min Aung Hlaing opiskeli Puolustuspalveluopistossa (DSA) ja johti sen jälkeen Monin Thatonissa sijaitsevaa 44. jalkaväkidivisioonaa (LID). Vuonna 2002 hän sai ylennyksen Triangelin paikallisjohdon komentajaksi ja osallistui samalla tulitaukoneuvotteluihin kahden aseellisen ryhmän kanssa, Wan yhdistyneen armeijan (UWSA) ja Kansallisen kansanvaltaisen liittoarmeijan (NDAA).[1]

Kun Myanmarissa järjestettiin vuonna 2007 hallituksen vastaisia mielenosoituksia, Min Aung Hlaing kannatti niiden lopettamista väkivaltaisesti[1].

Kesäkuussa 2008 Min Aung Hlaing ylennettiin toisen luokan erikoisoperaatioiden viraston päälliköksi, joka ohjaa armeijan toimintaa Kayahin ja Šanin osavaltioissa. Hän johti alueella sotilasvaltion rajavartiosuunnitelmaa. Hän ja armeijan turvallisuuspäällikkö Gen Ye Myint painostivat tulitauon solmineita aseryhmiä ryhtymään armeijan rajavartijoiksi. Elokuussa 2009 Kokangissa toimiva aseistettu ryhmä Myanmarin kansallinen kansanvaltainen liittoarmeija (MNDAA) kieltäytyi ryhtymästä rajavartiojoukoksi, jolloin Min Aung Hlaing hyökkäsi heidän kimppuunsa. Hyökkäys rikkoi sotilasvaltion ja MNDAA:n vuonna 1989 solmitun tulitaukosopimuksen. Min Aung Hlaingin komentamat sotilaat tekivät ihmisoikeusrikoksia ja ryöstivät omaisuutta Laogaissa, joka on Kokangin suurin kaupunki ja MNDAAn vahvinta tukialuetta. 37 000 myanmarilaista pakeni Kiinaan.[1]

Min Aung Hlaing ylennettiin kesäkuussa 2010 armeijan henkilöstön, laivaston ja ilmavoimien päälliköksi Gen Shwe Mannin seuraajaksi[1].

Maaliskuussa 2011 Min Aung Hlaing aloitti armeijan päällikkönä. Häntä edelsi Gen Than Shwe[1]. Vuonna 2011 sotilashallinto siirsi suurimman osan vallastaan siviilipoliitikkojen johdettavaksi. Tällöin armeijan Min Aung Hlaingin johdettavaksi jätettiin kuitenkin kolme hallituksen ministeriötä.[3]

Min Aung Hlaing joutui huhtikuussa 2011 Euroopan unionin mustalle listalle[1].

Vastuussa kansanmurhasta (2016–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneet kansakunnat totesi marraskuussa 2016, että (Min Aung Hlaingin johtama) armeija syyllistyi etniseen puhdistukseen vähemmistönä Myanmarissa asuvia rohingoja kohtaan. Armeija surmasi, kidutti ja raiskasi järjestelmällisesti rohingoja. Ainakin 30 000 rohingaa pakeni kotoaan, mutta Bangladeshin johto ei päästänyt heitä maahan. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty syytti (Min Aung Hlaingin johtamaa) Myanmarin armeijaa kollektiivisten rangaistusten toimeenpanemisesta. Rohingoihin kuuluvat asejoukot olivat hyökänneet poliiseja vastaan.[4]

Min Aung Hlaingin johtama armeija hyökkäsi 25. elokuuta 2017 kaikkia rohingoja vastaan ja joukkotuhosi eli kansanmurhasi heitä[5][6]. Myanmarissa asuneesta yli miljoonasta rohingasta yli 600 000 pakeni Bangladeshiin ja 300 000 on paennut ennen elokuun hyökkäystä[7].

EU:n ulkoministerit reagoivat kansanmurhaan lokakuussa 2017 päättämällä, että eivät enää kutsu Min Aung Hlaingia tai muita Myanmarin armeijan johtajia vierailulle. Min Aung Hlaing on aiemmin vieraillut useissa EU-maissa, ja EU:n sotilaskomitean (EUSK) puheenjohtaja Mihail Kostarakos vieraili hänen luonaan toukokuussa 2017.[8]

Lääkärit ilman rajoja -järjestö arvioi joulukuussa 2017, että armeijan sotilaat ovat surmanneet 9 000–13 700 ihmistä, joista 71 prosenttia on kuollut ruumiilliseen väkivaltaan (ampumalla tai sytyttämällä tuleen). Loput ovat kuolleet nälkään tai muutoin pakomatkalla.[9]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Min Aung Hlaing on naimisissa Kyu Kyu Hlan kanssa[1].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Tatmadaw Commander-in-Chief altsean.org. Alternative Asean Network on Burma. Viitattu 17.2.2018.
  2. ↑ Asevoimat ilmoittaa kaapanneensa vallan, Aung San Suu Kyi ja muita Myanmarin johtajia otettu kiinni – Valta­puolue: ”Sota­voimat ovat tekemässä Myanmarista diktatuuria” Helsingin Sanomat. 1.2.2021. Viitattu 1.2.2021.
  3. ↑ Wife of military chief wishes ‘best of luck’ to jailed USDP supporter Coconuts Yangon. 28.5.2017. Viitattu 28.5.2017. (englanti)
  4. ↑ YK: Myanmarissa on meneillään etninen puhdistus Keskisuomalainen. 25.11.2016. Viitattu 17.2.2018.
  5. ↑ Bangladesh pakottaa Myanmarista paenneita rohingyoja saarelle Bengalinlahdelle hs.fi. Viitattu 17.2.2021. (suomeksi)
  6. ↑ Kansanmurhan tunnusmerkit täyttyvät Myanmarissa Kansan Uutiset. 28.12.2017. Viitattu 17.2.2018.
  7. ↑ In pictures: Rohingya fleeing Myanmar BBC News. 25.10.2017. Viitattu 17.2.2018. (englanti)
  8. ↑ ? Financial Times. 16.10.2017. Viitattu 17.2.2018. (englanti)
  9. ↑ Ten thousand Rohingya likely killed in Myanmar violence, MSF says ABC News. 14.12.2017. Viitattu 17.2.2018. (englanti)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Min_Aung_Hlaing&oldid=21536866”