Miklós Horthy nuorempi

Vasemmalta, vanhempi veli István Horthy, Gyula Károlyi, valtionhoitajapariskunta, sisar Paulette ja Miklós Horthy nuorempi.

Miklós Horthy de Nagybánya II (14. helmikuuta 1907 Pula, Itävalta-Unkari – 28. maaliskuuta 1993 Estoril, Portugali) oli Unkarin valtionhoitajana 1920 – 1944 toimineen amiraali Miklós Horthyn nuorempi poika.

Nuoruudessaan Miklós Horthy nuorempi ja hänen vanhempi veljensä István, olivat aktiivisia jäseniä Unkarin partiopoikien roomalaiskatolisessa partiolippukunnassa, vaikka hän kuten Horthyn perhe oli protestanttisia kristittyjä. Miklós opiskeli eri yliopistoissa, kuten Wienissä, Badenissa ja Budapestissä valmistuen taloustieteelliseltä opintosuunnalta.

Urheilu oli Miklókselle hyvin tärkeä. Henkilökohtaisesti hän oli aktiivi auto- ja moottoripyöräurheilija 1920-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hänestä tuli näkyvä Unkarin urheiluelämän hahmo. Hän johti vuodesta 1930 Unkarin nyrkkeilyliittoa, 1933 Unkarin Uimaliittoa, 1934 Unkarin Tennisliittoa. Vuodesta 1939 hänet valittiin Unkarin kansallisen olympiakomitean puheenjohtajaksi ja Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi vuodesta 1939. Näissä tehtävissä hän oli aina vuoteen 1948 asti.

Heinäkuusta 1939 Miklós toimi Unkarin suurlähettiläänä Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Hän toimi tehtävässä toukokuuhun 1942 asti, jolloin maiden diplomaattisuhteet katkesivat.

Kun hänen vanhempi veljensä, István kuoli 1942, Miklós alkoi osallistua aktiivisemmin isänsä hallintoon. Hän tuki isänsä pyrkimyksiä Unkarin kuningaskunnan irrottamisessa akselivalloista. Tilanne Unkarissa muuttui merkittävästi 15. lokakuuta 1944, kun natsi-Saksa aloitti operaation. Operaatiossa Otto Skorzenyn iskuryhmä vangitsi Miklóksen ja uhkasi tappaa hänet, ellei hänen isänsä antaudu ja nimitä uutta saksalaismyönteistä hallitusta.

Valta Unkarissa vaihtui, ja äärioikeistolainen Nuoliristi-puolue sai vallan ja muodosti hallituksen. Vanhempi Miklos vietiin kotiarestiin Baijeriin, kun taas nuorempi Miklós vietiin ensin Mauthausen-Gusenin keskitysleiriin, josta hänet siirrettiin sitten Dachaun keskitysleirille. Huhtikuun lopussa 1945 Miklós ja muita merkittäviä Dachaun vankeja vietiin Tiroliin, jossa SS luopui vangeista liittoutuneiden edetessä. Yhdysvaltain 5. armeija vapautti Miklósin nuoremman 5. toukokuuta 1945. Kesän 1945 hän oli vangittuna Caprin saarella Italiassa.

Miklós siirtyi maanpakoon Brasiliaan, jossa osallistui emigranttijärjestöjen toimintaan. Vuodesta 1976 lähtien hän muutti Portugaliin, jossa hän asui jo hänen isänsä. Hän kuoli Lissabonin lähellä Estorilissa vuonna 1993. Häneltä oli kaksi 1920-luvulla syntynyttä lasta, tyttäret Zsófia ja Nicolette.