Mikko Kopra

Mikko Kopra (1915–1991) oli inkeriläinen punaupseeri, joka toimi Neuvostoliitossa lentäjänä toisessa maailmansodassa. Talvisodan aikana hän johti vankileiriä Leningradissa.

Perhetausta ja opinnot

Kopran inkeriläiset vanhemmat joutuivat karkotetuiksi Siperiaan, kun heidän poikansa oli opiskelemassa Hatsinan venäjänkielisessä koulussa. Siellä hän otti käyttöön venäläisen nimen Koprakov. Hän pääsi opiskelemaan Leningradin teknilliseen nuorisokouluun, josta hän siirtyi lentokoulutukseen puna-armeijaan. Mihail Koprakov valmistui taistelulentäjäksi 1930-luvulla ja yleni aina kapteeniksi asti. Hän toimi ennen toisen maailmansodan syttymistä lentokadettien kouluttajana. Vuonna 1936 hän avioitui inkeriläissyntyisen sairaanhoitajan Liisan kanssa. Tiedustelulennolla Suomen rajan pinnassa 26.11.1939 hän väitti nähneensä, että Mainilan laukaukset ammuttiin Neuvostoliiton puolelta.

Toiminta toisessa maailmansodassa

Talvisodan ajan Kopra toimi Andrei Ždanovin perustaman lavastetun vankileirin komentajana Leningradissa. Vankileirin asukkaina olivat noin 600 Kuusisen Suomen kansanhallituksen sotilasta. Leirin lopetettua toimintansa hän siirtyi kouluttamaan lentäjiä. Myöhemmin hän lensi paljon evakuointilentoja sodassa Saksaa vastaan. Eräällä lennolla Josifin sotilaskentälle, jonka hän itse oli suunnitellut, laskussa tapahtui onnettomuus, jossa neljä matkustajina ollutta korkea-arvoista neuvostoupseeria sai surmansa. Mikko tuomittiin sabotaasista 20 vuodeksi pakkotyöhön. Hän joutui Siperiaan Jenisein rannalla sijaitsevalle leirille, jonka yhteydessä toimi kolme kaivosta. Sieltä Mikko siirrettiin vuonna 1953 Petroskoihin Onegan konepajalle suunnittelijaksi. Kolmen vuoden päästä tuomio purettiin lopullisesti. Viimeisen työrupeamansa Mikko Kopra teki Tšalnassa metsätyökeskuksen ja sahan johtajana.

Muistelmat

Mikko Kopran vaiheista kirjoitti hänen päiväkirjojensa perusteella Armas Kumpulainen kirjan vuonna 2002. Kirjan nimi on 'Punaupseeri Mikko Kopran päiväkirja'.

Lähteet

• Kumpulainen, Armas: Punaupseeri Mikko Kopran päiväkirja. Jyväskylä: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6170-8