Mikko Esko
| Mikko Esko | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mikko Esko |
| Syntynyt | 3. syyskuuta 1978 Vammala |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Lentopalloilija | |
| Lempinimi | Mesko |
| Pituus | 198 cm |
| Nyk. joukkue |
VaLePa |
| Sarja | Mestaruusliiga, Suomi |
| Pelaajaura | |
| Ammattilaisjoukkueet | |
| 1995-1997 1997-2001 2001–2003 2003-2005 2005-2008 2008-2009 2009-2012 2012-2014 2014-15 2015-2024 2024-2025 |
VaLePa Pateri Unterhaching Noliko Maaseik Padova Montichiari Modena Gubernia Nizhni Novgorod Halkbank Ankara VaLePa ACH Volley Ljubljana |
| Maajoukkueet | |
| 2000- |
Suomi |
| Ottelut | 295 (2018) |
Mikko Esko (s. 3. syyskuuta 1978 Vammala)[1] on yksi kautta aikain menestyneimmistä suomalaisista lentopalloilijoista.[2] Hän on pelannut Suomen lisäksi Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Venäjällä ja Turkissa. Suomeen Esko palasi vuonna 2015 pelattuaan sitä ennen 14 kautta yhtäjaksoisesti Euroopassa.[3] Eskon uran huippulentopalloilijana uskottiin päättyvän SM-pronssiin kaudella 2023-2024, jonka jälkeen hänestä tuli Suomen lentopallomaajoukkueen ja -liiton päätoiminen general manager. Syksyllä 2024 uutisoitiin kuitenkin yllättäen, että 46-vuotiaan Eskon pelit jatkuvat kaudella 2024–25 slovenialaisen ACH Volley Ljubljanan riveissä. Peliuran jatko tarkoitti samalla, että Esko jätti tehtävänsä general managerina[4]
Esko on kautta aikain toiseksi eniten miesten A-maaotteluita pelannut suomalainen lentopalloilija 306 maaottelulla. Hänen edellään on kuusi ottelua enemmän peliurallaan pelannut Kari Kalin.[5][6] Esko 300:s maaottelu koitti 43 vuoden iässä Suomen osittain isännöimissä lentopallon EM-kisoissa syksyllä 2021.[5][7] Kauden lentopalloilijaksi Esko on valittu Suomessa vuosina 2009, 2010, 2011 ja 2018. Kotimaisessa lentopalloliigassa valinta vuoden pelaajaksi on tullut hänelle vuosina 2018, 2019 ja 2020.[8][9][10]
Esko on pelannut vuodesta 2015 lähtien kasvattajaseurassaan Vammalan Lentopallossa. Hänen peliuransa päättyi hetkellisesti vuonna 2024.[11] Esko jatkoi lentopallon parissa Suomen lentopallomaajoukkueen general managerina sekä vastasi suomalaisen lentopallon kehittämisestä Lentopalloliitossa täysipäiväisesti.[12]
Ura[13]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen lentopalloliigan vauhtiin Esko pääsi ensimmäisen kerran lukioikäisenä nuorukaisena vuonna 1995 kotikaupunkinsa VaLePan väreissä. Samaan aikaan Esko palloili ja opiskeli Lentopalloliiton valmennuskeskuksessa Varalassa. VaLePassa Esko piti valtaosan ajasta kakkospassarin viittaa päällään[14]
Eskon todellinen läpimurto lentopalloliigassa tapahtui Keski-Savon Paterissa kaudella 1997-1998. Paterin ykköspassarina pelannut Esko valittiin liigakauden tulokkaaksi samalla, kun Pateri otti SM-pronssia ja valloitti Suomen cupin.[14] Seuraavalla kaudella Esko ja Pateri voittivat Suomen mestaruuden. Kaikkiaan Esko voitti Paterissa kolme SM-mitalia, kun viimeisellä kaudellaan savolaisseurassa 2000-2001 tie nousi lentopalloliigassa puolivälierissä pystyyn.
Euroopan kentillä Esko debytoi saksalaisen Unterhachingin riveissä. Ensimmäisellä kaudellaan palkintokaappi täydentyi Bundesliigan pronssimitalilla, seuraavalla kaudella Unterhaching valloitti Saksan cupin. Saksasta Eskon tie vei Belgian liigaan Noliko Maaseikin riveihin. Vuodet Maaseikissa nostivat suomalaispassarin uudelle tasolle kansainvälisillä kentillä. Esko voitti Belgian mestaruuden ja cupin vuonna 2004. Seuraavana vuonna saldona oli Belgian liigan hopea. Hyvät otteet Maaseikissa ja Suomen lentopallomaajoukkueessa toivat Eskolle lopulta sopimuksen Italian lentopalloliigaan.
Italiassa kolme ensimmäistä kautta Esko sai taistella edustamansa Padovan riveissä sarjapaikan säilyttämisen puolesta. Padovasta hänet kiinnitettiin kaudeksi 2008-2009 Montichiariin, jonka riveissä Esko pääsi aistimaan ensimmäistä kertaa pudotuspelien tunnelmaa. Eskolla oli monivuotinen sopimus Montichiarin kanssa, mutta hyvät otteet pelikentillä saivat yhä suuremmat seurat kiinnostumaan hänestä. Lopulta Esko siirtyi kesken sopimuskautensa kansainväliselläkin vertailulla lajin ehdottomaan huippuseuraan Pallavolo Modenaan. Hän pelasi "yhden koko lentopallomaailman tavoitelluimman seuran" pelipaidassa kolme vuotta.[15]
"Se kaupunkihan on lentopallon Mekka, pelkkää lentopalloa. Perinteet ovat pitkät ja ihmiset puhuvat lentopallosta", Esko muisteli vuonna 2015.[15]
Italiassa Esko pelasi lopulta vuodet 2005-2012. Hänet valittiin kaikkiaan neljästi vuosittain pelattavaan tähdistöotteluun.
Esko siirtyi Italiasta Venäjän Superliigaan ja pelasi kaudet 2012-2014 Novgorodissa. Tänä aikana parhaaksi saavutukseksi tuli eurocupissa (CEV) saavutettu hopea. Venäjältä tie vei yhdeksi kaudeksi Turkkiin, missä peliaika oli valtaosan kaudesta kuitenkin kortilla ulkomaalaispelaajia koskevan kiintiön vuoksi. Esko pelasi lähinnä Mestareiden liigaa.[16] Vuodesta Turkista tarttuivat matkaan Turkin liigan hopea ja Turkin cupin sekä Supercupin voitot.[17]
Kaudella 2015–2016 Esko teki paluun kotimaiseen lentopalloliigaan 2+1-vuotisella sopimuksella VaLePaan.[3][18] VaLePassa Esko on voittanut sittemmin neljä kertaa peräkkäin lentopallon Suomen mestaruuden vuosina 2017, 2018, 2019 ja 2021.[19] Keväällä 2020 Esko valittiin kolmannen kerran putkeen miesten lentopalloliigan vuoden pelaajaksi.[20] Kautta 2019-2020 ei koskaan pelattu loppuun koronavirusepidemian vuoksi. Tammikuussa 2021 Esko teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Valepan kanssa ja voitti muutamaa kuukautta viidennen kerran urallaan Suomen mestaruuden[21][22]
Mikko Eskon ura huippulentopalloilijana päättyi 46-vuotiaana keväällä 2024 VaLePassa voitettuun SM-pronssiin. Jo aiemmin keväällä Eskon uutisoitiin liittyvän Suomen miesten lentopallomaajoukkueen mukaan täysipäiväisesti niin sanotun general managerin tehtävässä.[12] Lisäksi Esko toimii Olli Kunnarin apuvalmentajana A-maajoukkueessa sekä vastaa suomalaisten pelaajien ja seurojen kehittämisessä sekä pelaajapolun parantamisesta.
Peliuran päättymisen jälkeen julkisuuteen tuli kiinnostava yksityiskohta Eskon viimeisestä kaudesta. Eskoa kysyttiin vielä 46-vuotiaana keväällä 2024 Euroopan kentille italialaisjoukkue Trentinon passariksi sen jälkeen, kun sen ykköspassari Roberto Sbertoli loukkaantui ja joukkueeseen tarvittiin passaria. Esko oli jo edustanut VaLePaa Mestarien liigassa eikä voinut sen vuoksi kuitenkaan voinut enää pelata europelejä toisessa seurassa.[23]
A-maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen A-maaottelunsa Mikko Esko sai tililleen 22-vuotiaana vuonna 2000. Ykköspassarin roolin hän vakiinnutti itselleen vuonna 2005. Sittemmin Esko on pelannut lähes tulkoon 300 A-maaottelua, mikä on toiseksi eniten Suomessa.[7]
Suomen lentopallomaajoukkueen riveissä Esko on esiintynyt kahdesti MM-lopputurnauksessa (2014 ja 2018) sekä neljästi EM-lopputurnauksessa (2007, -09, -11 ja -13).[7] Moskovan EM-kisoissa vuonna 2007 Suomi pelasi historiallisesti tiensä välieriin asti taipuen kuitenkin 4:nneksi.
Eskon odotettiin nousevan Suomen maajoukkueeseen myös vuoden 2021 EM-kotikisoissa, mutta hän päätti itse jättäytyä sivuun.[24][25] Toisin kuitenkin kävi. Esko hälytettiin maajoukkueeseen kesällä ykköspassari Eemi Tervaportin sairastuttua. Esko pelasi EM-kisoissa lopulta ykköspassarina Tervaportin loukkaannuttua kesken kisojen.
Beach volley -ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peliuransa ensimmäisinä vuosina Esko pelasi kesäkaudet beach volleyta lähinnä kansallisella tasolla Suomessa. Hänet on palkittu myös kertaalleen beach volleyn kauden miespelaajana.[26]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esko on naimisissa niin ikään menestyksekkään uran huippulentopalloilijana tehneen Saara Eskon (o.s. Loikkanen) kanssa. Eskot pelasivat aikanaan yhtä aikaa ammattilaisina Italiassa. Pariskunta avioitui kesällä 2007 Vammalassa ja heillä on kaksi lasta. Koulutukseltaan Mikko Esko on kokki.[27]
Saavutuksia[10]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilökohtaiset[28]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauden lentopalloilija Suomessa 2009, 2010, 2011, 2018
- Vuoden mieslentopalloilija 2006, 2008, 2011, 2012, 2013, 2020
- Mestaruusliigan paras pelaaja 2018, 2019 ja 2020
- Lentopalloliigan vuoden tulokas 1998
- Italian liigan vuoden tähdistöottelussa 2006, 2007, 2008 ja 2009[29][30]
Joukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EM-kisojen 4. sija 2007
- CEV Cupin hopea 2014
- Belgian mestaruus 2004
- Belgian Cupin kultaa 2004
- Saksan liigan pronssia 2002
- Suomen mestaruus 1999, 2017, 2018, 2019 ja 2021
- SM-pronssia 1998, 2000
- Suomen Cupin kulta 1997, 1999
- Suomen Cupin hopeaa 1998, 2000
- Saksan Cupin hopea 2002, 2016
- Turkin liigan hopea2015
- Turkin Cupin mestaruus 2015
- Turkin Supercup 2014
Beach Volleyssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen mestaruus 2001, 2003
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mikko Esko Suomen Lentopalloliitto ry. Viitattu 23.9.2014.
- ↑ Pelaajat Vammalan Lentopallo. Arkistoitu 21.12.2017. Viitattu 23.12.2017.
- ↑ a b http://www.mestaruusliiga.fi/uutiset/mikko-esko-palaa-valepan-paitaan.html
- ↑ Lentopalloikoni Mikko Esko siirtyy Sloveniaan siirrot.com. 17.10.2024. Viitattu 17.10.2024.
- ↑ a b Maajoukkuelegenda Mikko Esko opettelee uutta roolia – "positiivisesti hullu" Mauro Berruto iskosti nestoriin itseluottamusta, johon ei uskottu Yle Urheilu. Viitattu 12.9.2021.
- ↑ Mikko Esko palaa maajoukkueleiritykseen Salossa www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 28.7.2020.
- ↑ a b c Suomen Lentopalloliitto: Miesten A-maaottelutilasto. Suomen lentopalloliitto, 2018.
- ↑ Kokkonen ja Esko kauden liigapelaajat - Hakkarainen paras liigatuomari www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ Mikko Esko on kauden 2017-2018 lentopalloilija ja miesliigapelaaja www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ a b Mikko Esko kolmannen kerran perättäin kauden miesliigapelaaja Mestaruusliiga. Viitattu 2.5.2020.
- ↑ Kirjoittaja Lentopallo.info: Mikko Esko teki päätöksensä huolellisen harkinnan jälkeen lentopallo.info. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b Pelaajalegendat Suomen lentopallomaajoukkueen johtoon – Olli Kunnari ja Mikko Esko yllättyivät aluksi pesteistään Yle Urheilu. 22.2.2024. Viitattu 8.5.2024.
- ↑ Suomen lentopalloliitto: Miesten pelaajarekisteri Miesten pelaajarekisteri 2019-2020. 2019. Suomen lentopalloliitto. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b http://yle.fi/urheilu/mita_ihmetta__pelaaja_valittiin_vuoden_tulokkaaksi_kolmannella_liigakaudellaan/8012332
- ↑ a b Panu: Kotimaan Mestaruusliigaan palaava Mikko Esko: ”Joudun varmasti aika tarkkaan syyniin” SuomiUrheilu. 25.7.2015. Viitattu 2.5.2020.
- ↑ Kuubalaisiskijän lihasvamma toi Eskolle peliaikaa Turkin lentopalloliigassa ts.fi. 27.10.2014. Arkistoitu 13.11.2014. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Lentopallo | Mikko Esko palasi kotiin ja VaLePan avuksi Helsingin Sanomat. 23.9.2015. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/lahes_300_maaottelun_huippupassari_palaa_suomeen_14_vuoden_jalkeen/8008977?origin=rss
- ↑ Kuukauden pelaajat Mestaruusliiga. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Mikko Esko kolmannen kerran perättäin kauden miesliigapelaaja Mestaruusliiga. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11724606
- ↑ VaLePa jälleen lentopallon Suomen mestariksi – Aaro Nikula tahditti näytöstä yle.fi. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Ranskalaista taitoa ja charmia VaLePaan VaLePa. 7.5.2024. Viitattu 8.5.2024.
- ↑ Asiantuntija pelkää, että EM-kisoihin valmistautuva lentopallomaajoukkue lähtee liikkeelle liian vähillä korteilla – jäi kaipaamaan erityisesti yhtä pelaajaa: "Kapellimestari on poissa" yle.fi. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Lentopallon EM-ryhmästä jäi pois useita yllättäviä nimiä – näin päävalmentaja perusteli valintoja: "Ideaalimaailmassa meillä olisi isompi joukkue" yle.fi. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Mikko Esko jälleen kauden liigapelaajaksi – Suvi Kokkonen naisten ykkönen yle.fi. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Huippu-urheilijan pihaan ilmestyi yllättävä vieras: "Sidoimme sen hyppynarulla tolppaan" - Aamulehti Aamulehti. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 24.4.2016. fi-FI
- ↑ Lauri Kerminen kauden paras lentopalloilija www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ Lentopalloilija Mikko Esko passasi Italian tähdistöottelun voiton Ilta Sanomat. 27.11.2008. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Esko ja Shumov tähdistö-otteluun Italiassa yle.fi. Viitattu 3.5.2020.