Mike (kukko)
Mike (1945–1947) oli kukko, joka eli 18 kuukauden ajan ilman päätä.[1]
Maanantaina 10. syyskuuta vuonna 1945 maanviljelijä Lloyd Olson Fruitassa, Coloradon osavaltiossa Yhdysvalloissa oli kutsunut anoppinsa päivälliselle. Olson meni vaimonsa kehotuksesta tappamaan kanaa ruuaksi, mutta yrittäessään katkaista 5 ja puolen kuukauden ikäisen Mike-kukon kaulaa hän epäonnistui, ja jäljelle jäi toinen korva sekä osia aivoista. Se jäi henkiin, ja Olsonit söivät päivälliseksi jotain muuta.
Päätön Mike kykeni suoriutumaan normaaleista kanalle kuuluvista toiminnoista ilman päätä. Koska Lloyd Olson ei ollut saanut kanaa tapetuksi, hän päätti pitää sen hengissä. Mike jopa kasvoi kokoa, kun sille syötettiin maidon ja veden sekoitusta pipetillä suoraan kaula-aukkoon. Kerrotaan, että Mike olisi syönyt jopa maissin jyviä. Syödessään se oli kuitenkin tukehtua omaan limaansa, ja Olsonit päättivät jatkaa ruokintaa käyttäen apunaan ruiskua.
Mike ei kuitenkaan pystynyt kiekumaan normaalin kukon lailla, vaan tuottamaan ainoastaan korisevaa ääntä. Päättömyydestään huolimatta se kasvoi 1,1 kilogrammasta lähemmäs 3,6 kilogramman painoiseksi.
Päätön kukko saavutti kuuluisuutta, ja Mikeä alettiin kierrättää ympäri maata erilaisissa näytöksissä muiden eläinkummajaisten kuten kaksipäisen vasikan kanssa. Mike pääsi myös joidenkin sanomalehtien etusivulle. Monet eläinaktivistit esittivät Olsonia kohtaan kritiikkiä.
Miken näkeminen maksoi 25 senttiä, ja kuukaudessa esiintymistulot kohosivat peräti 4 500 dollariin. Miken rinnalla esitettiin myös irrallista kukon päätä, joka ei kuitenkaan ollut Miken oma pää, jonka oli kissa syönyt. Myöhemmin viranomaiset tutkivat Mikeä ja totesivat, ettei se tuntenut kärsimystä.
Maaliskuussa 1947 eräässä motellissa Phoenixissa paluumatkalla esitysmatkalta, Mike tukehtui keskellä yötä. Olsoneilla ei ollut käytössään ruiskua, jolla Miken kurkku oli tavallisesti puhdistettu, eikä mitään ollut tehtävissä. Jostakin syystä herra Olson väitti pitkän aikaa myyneensä Miken ja kertoi tarinoita, että se olisi jatkanut kiertue-elämää vielä vuonna 1949.
Myöhemmin asiaa on tutkittu, ja todettu, että yrittäessän teurastaa Mikeä, terä ei ollut leikannut kaulalaskimoa, ja verisuonen tukoksen seurauksena verenvuoto oli estynyt, eikä Mike ollut vuotanut kuiviin. Vaikka Miken pää oli lähes kokonaan irti, sen toinen korva ja osia aivorungosta oli kiinni vartalossa. Kanalinnun refleksejä ohjailee suurimmilta osin aivorunko, ja tämän johdosta Mike kykeni jatkamaan suhteellisen normaalia kukon elämää.