Mikafungiini
| |
| |
Mikafungiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [5-[(1S,2S)-2-[(3S,6S,9S,11R,15S,18S,20R,21R,24S,25S,26S)-3-[(1R)-3-amino-1-hydroksi-3-oksopropyyli]-11,20,21,25-tetrahydroksi-15-[(1R)-1-hydroksietyyli]-26-metyyli-2,5,8,14,17,23-heksaokso-18-[[4-[5-(4-pentoksifenyyli)-1,2-oksatsol-3-yyli]bentsoyyli]amino]-1,4,7,13,16,22-heksa-atsatrisyklo[22.3.0.09,13]heptakosan-6-yyli]-1,2-dihydroksietyyli]-2-hydroksifenyyli]vetysulfaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C56H71N9O23S |
| Moolimassa | 1270,288 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | < 10 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | > 99 %[1] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 10-17 tuntia[2] |
| Ekskreetio | ulosteiden ja virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Mikafungiini (C57H71SN9O23) on ekinokandiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä sienilääkkeenä. Mikafungiini kuuluu WHO:n keskeisimpien lääkeaineiden luetteloon[3].
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikafungiini on Coleophoma empetri-kotelosienen tuottaman heksapeptidin puolisynteettinen johdannainen. Yhdisteen sienten kasvua estävät ominaisuudet perustuvat 1,3-β-glukaanisyntaasin estoon. Tämän entsyymin inhibitoituessa sienet eivät kykene muodostamaan soluseinänsä rakennusaineeksi beetaglukaania ja solut hajoavat helposti. Mikafungiini tehoaa useisiin sieniin ja homeisiin, muun muassa Candida- ja Aspergillus-sukujen lajeihin. Lääkeainetta voidaan käyttää muuten vaikeasti hoidettavien candidioosien ja aspergilloosien hoitamiseen. Mikafungiini annostellaan ruiskeena suoneen.[1][2][4][5][6][7]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikfungiinin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla pistoskohdan kipu, huonovointisuus, oksentaminen, ripuli ja maksan entsyymiarvojen kohoaminen.[2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 510-511. Elsevier, 2019. ISBN 978-0-3234-8255-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Lesley J. Scott: Micafungin. Drugs, 2012, 72. vsk, s. 2141–2165. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2021. WHO. Viitattu 16.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 2. Antimycotics (Antifungals) and Antimycobacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 2681-2690. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Carol A. Kauffman, Peter G. Pappas, Jack D. Sobel, William E. Dismukes: Essentials of Clinical Mycology, s. 104-106. Springer, 2011. ISBN 978-1-4419-6640-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Raimo K. Tuominen: Uusien lääkeaineiden vaikutusmekanismit. Duodecim, 2013, 129. vsk, nro 1, s. 43-50. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2022.