Mikael Orraeus
Mikael Orraeus oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti.[1]
Mikael Orraeus kuului suomalaiseen Orraeus-sukuun. Hänen vanhempiaan, mahdollista puolisoaan ja syntymä- ja kuolinvuosiaan ei tunneta. Tiedetään kuitenkin, että hän valmistui upseeriksi, ylennettiin vänrikiksi ja määrättiin palvelukseen Henkivartioväen ratsastavaan krenatöörirykmenttiin vuonna 1860. Orraeus suoritti 1860–1863 Mihailin tykistöakatemian kurssin, jonka aikana vuonna 1862 hänet ylennettiin aliluutnantiksi. Kurssin jälkeen Orraeus ylennettiin luutnantiksi ja määrättiin Henkivartioväen ratsastavaan tykistöön. Vuonna 1871 hänet määrättiin alikapteenina erityistehtäviin Kaukasian armeijan ylipäällikön esikuntaan, ylennettiin 1874 kapteeniksi ja seuraavana vuonna everstiluutnantiksi. Tuolloin hänet myös siirrettiin 5. ratsastavan tykistöprikaatiin.[1]
Turkin sotaan 1877–1878 Orraeus osallistui ensin prikaatissaan, kunnostautuen muun muassa Gornyi Dubnjakin taistelussa. Sodan lopulla vuonna 1878 hänet ylennettiin everstiksi ja määrättiin Henkivartioväen ratsastavan tykistöprikaatin 3. patterin päälliköksi. Sodan jälkeen hän yleni H.M. Keisarin sivusadjutantiksi. Vuonna 1883 Orraeus määrättiin Henkivartioväen ulaanirykmentin komentajaksi Pietariin. Vuonna 1888 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja määrättiin 1889 Henkivartioväen ratsastavan tykistöprikaatin komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi hän yleni 1896, jolloin hänet määrättiin Venäjän armeijan tykistön krenatöörijoukkojen komentajaksi. Joulukuussa 1898 Orraeus nimitettiin Venäjän yleisesikunnan sotatieteellisen komitean esimieheksi, tammikuussa 1903 hänet määrättiin 16. armeijakunnan komentajaksi.[1]
Orraeus osallistui Venäjän–Japanin sotaan heinäkuusta 1904 alkaen Venäjän armeijan krenatöörijoukkojen komentajana. Sodan jälkeen maaliskuussa 1906 hänet siirrettiin osastopäälliköksi sotaministeriöön ja nimitettiin huhtikuussa sodissa haavoittuneiden Aleksanterin komitean jäseneksi. Hän toimi mainituissa tehtävissä kesään 1911 saakka, jolloin hän sai eron sotapalveluksesta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mikael Orraeus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 12.4.2020)