Mika Ojakangas
Mika Marko Ojakangas (s. 1. joulukuuta 1966 Ylivieska)[1] on suomalainen politiikan tutkija ja esseisti. Vuodesta 2010 hän on toiminut valtio-opin professorina Jyväskylän yliopistossa erityisalueina poliittisen ajattelun, kulttuurin ja retoriikan tutkimus.[1]
Ojakangas valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1997. Hän on työskennellyt tutkijana Genovan ja Helsingin yliopistossa. Vuodesta 2002 hän on ollut Helsingin yliopiston dosentti. Vuosina 2005–2010 hän oli akatemiatutkija.[1]
Ojakankaan erikoisaloja ovat poliittinen teoria ja filosofia. Hän on perehtynyt varsinkin Carl Schmittin ajatteluun. Ojakangas on tutkinut myös kasvatuksen historiaa sekä julkaissut kasvatusoppaan sekä tutkinut omantunnon historiaa.
Vuosina 2007–2013 Ojakangas toimi Tiede & edistys -lehden päätoimittajana.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapsuus ja auktoriteetti: Pedagogisen vallan historia Snellmanista Koskenniemeen. (Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Tutkijaliiton julkaisusarja 85. Paradeigma) Helsinki: Tutkijaliitto, 1997 (3. korjattu painos 1998). ISBN 952-5169-02-2
- Pietas: Kasvatuksen mahdollisuus. Helsinki: Summa, 2001. ISBN 952-5418-01-4
- Kenen tahansa politiikka: Kohti ulossulkematonta demokraattista yhteisöä. (Tutkijaliiton julkaisu 103. Paradeigma) Helsinki: Tutkijaliitto, 2002. ISBN 952-5169-21-9
- A Philosophy of Concrete Life: Carl Schmitt and the Political Thought of Late Modernity. Bern: Peter Lang, 2006. ISBN 952-5092-90-9
- Ystävästä ja vihollisesta. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-310-7
- The Voice of Conscience: A Political Genealogy of Western Ethical Experience. New York: Bloomsbury Academic, 2013. ISBN 978-162-356-6784
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Uudet professorit esittäytyivät 15.12.2010. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.10.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
