Miinavene Miina
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Miinavene Miina | |
|---|---|
 Piirros Miinan sisarlauksesta Pommista |
|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | Miinavene |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Porin Konepaja Oy |
| Laskettu vesille | 1916 |
| Palveluskäyttöön | 1916, Suomen merivoimille 1920 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1952 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 90 t |
| Pituus | 20,3 m |
| Leveys | 4,5 m |
| Syväys | 1,2 m |
| Koneteho | 2 x 45 hv |
| Propulsio | puolidiesel |
| Nopeus | 9 solmua |
| Miehistöä | 6 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x konekivääri tai 1 x 20 mm Madsen |
| Miinat | 30-45 miinaa |
Miinavene Miina (aiemmin T-17) oli Suomen merivoimien miinavene. Se valmistui 1916 Venäjän keisarikunnan laivastolle maayhdysmiinakenttien eli maista laukaistavien merimiinoin muodostettujen miinakenttien laskualukseksi. Venäläisten joukkojen poistuessa Suomesta alukset jäivät paikoilleen. Alus otettiin 1920 korjausten jälkeen Suomen merivoimiin. Alus palveli osana Rannikkolaivastoa.
Talvisodassa alus oli miinanlaskijana itäisellä Suomenlahdella. Luokan alukset laskivat 1.-6. joulukuuta 1939 miinoja kahteentoista eri miinoitteeseen yhteensä 352 miinaa.
Miina palveli Miinakoeaseman koealuksena aina vuoteen 1952 ja se myytiin yksityiselle vuonna 1955.[1]
Miinan sisaralukset olivat miinaveneet Loimu, Lieska, Paukku ja Pommi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Tuomi-Nikula, Jorma: Suomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tuomi-Nikula, Jorma s. 50