Miinanraivaaja DR-13
Miinanraivaaja DR-13 oli alun perin Yhdysvalloissa Normandian maihinnousua varten rakennettu hinaaja ST-79.
Army Ocean Tugs (Arkistoitu – Internet Archive) (LT, ST) tyyppi oli niin merikelpoinen, että lisäpolttoainesäiliöin varustettuna se voitiin ajaa omin konein Yhdysvalloista Englantiin. Kuitenkin aluksia upposi monta tässä siirrossa.
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ST-79 tilattiin J. K. Welding Companyltä Brooklynistä New Yorkista. Se valmistui 1943.[1]
Hankinta Suomeen ja palveluskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansanhuoltoministeriö osti 12. kesäkuuta 1946 Yhdysvaltain asevoimien selvittelyelimeltä kahdeksantoista ST-luokan hinaajaa sodanjälkeiseen miinanraivaukseen. Aluksen matka Suomeen alkoi 28. heinäkuuta Schiedamin Wilhelminahavenista. Se saapui 8. elokuuta Hankoon.[2]
Operaation alustarpeen vähetessä vuonna 1950 DR-13 myytiin F W Hollmingille. Seuraavana vuonna aluksen osti satamajäänmurtajakseen Haminan kaupunki ja alus sai uuden nimen Merikarhu. Alus saapui Haminaan 15. tammikuuta 1952.[3] 30. elokuuta 1964 sattuneen vakavan läheltä piti -tilanteen jälkeen aluksen vakavuutta parannettiin.[4]
Aluksen palvelu hinaajana loppui vuonna 1990, jolloin se siirrettiin Tervasaareen museolaivaksi.[5] Se on hyväksytty Museoviraston Perinnelaivarekisteriin.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alustyyppi oli 150 tonnin uppoamainen, 21 metriä pitkä, 6,2 metriä leveä ja syväys 2,6 metriä. Pääkone on 6 syl. 400 HP, 300 RPM Atlas Imperial Diesel (Arkistoitu – Internet Archive) (model:6HM2124) suoralla kytkimellä; alustyypin erikoisuus oli se, ettei siinä ollut alennusvaihteita eikä edes peruutusta, vaan peruutusta varten kone piti sammuttaa ja käynnistää uudelleen päinvastaiseen suuntaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Kämäräinen, Juha: Pienet hinaajat Suomessa : M/S Alpo Normandiasta Ouluun ja takaisin. Toppilan Pukseeri ry, 2005. ISBN 952-91-8695-9