Miinalaiva Ruotsinsalmi
| Miinalaiva Ruotsinsalmi | |
|---|---|
.jpg) Ruotsinsalmi toukokuussa 1942. |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Wärtsilä Crichton-Vulcan, Turku[1] |
| Laskettu vesille | lokakuu 1940[1] |
| Palveluskäyttöön | 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1974 |
| Loppuvaihe | romutettu 1992 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 310 t |
| Pituus | 50 m[1] |
| Leveys | 7,9 m[1] |
| Syväys | 1,5 m[1] |
| Koneteho |
835 kW myöh. 894 kW |
| Propulsio |
2 × Rateau-dieselmoottori myöhemmin:<>2 × MAN-diesel |
| Nopeus | 15 solmua[1] |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 75 mm tykki 1 × Bofors 40 mm 2 × Madsen 20 mm |
| Miinat | 3 x miinakiskoparia ja noin 100 miinaa |
Miinalaiva Ruotsinsalmi oli Suomen merivoimissa 1941–1974 ollut miinalaiva, jonka sisaralus oli Riilahti.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusille miinalaivoille, Ruotsinsalmelle ja Riilahdelle, oli osoitettu rahoitus jo 1937, mutta ne myöhästyivät aiotusta aikataulustaan. Rahat käytettiin Mäkiluodon linnakkeen kasarmeihin. Ruotsinsalmi laskettiin lopulta vesille lokakuussa 1940. Palvelukseen alus otettiin 1941.
Alun perin luokan alusten tehtäväksi oli määritelty panssarilaivojen saattoraivaajina toimiminen, joten niiden syväys oli vain 1,5 metriä. Ruotsinsalmen aseistuksena oli yksi 75 mm, yksi 40 mm ja kaksi 20 mm tykkiä sekä kolme miinakiskoparia, joita varten oli noin sata miinaa. Sukellusvenetorjuntaan sillä oli vesikuuntelulaitteita ja syvyyspommiheittimiä ja -pudottimia. Aluksella oli riittävästi tehoja raivauskaluston hinaamiseen. Itsensä ja muiden alusten suojaamista varten aluksella oli tehokkaat savugeneraattorit.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Ruotsinsalmi aloitti sisaraluksensa Riilahden kanssa Suomenlahden miinoittamisen 26. kesäkuuta 1941, heti jatkosodan alettua. Sodan aikana se laski 3 967 miinaa ja 541 raivausestettä.
Alus oli sodan jälkeen erilaisissa tehtävissä, joista viimeinen oli vuosina 1973–1975 sukeltajien emälaivana. Se soveltuikin tarkoitukseen paremmin kuin aiemmin tehtävään käytetyt sekalaiset alukset. Alus oli kuitenkin auttamattoman yli-ikäinen. Siinä oli 1970-luvulla jo kolmannet pääkoneet, alun perin Riilahteen tarkoitetut varakoneet[2].
Alus poistettiin palveluksesta 1975. Tämän jälkeen se oli pitkään varastoituna Upinniemessä, suunnitelmana museointi[1]. Varoja tähän ei kuitenkaan lopulta löytynyt, joten se romutettiin 1990-luvun alussa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0