Midnight Bullet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Midnight Bullet
Midnight Bullet 2022, vasemmalta: Lauri Ikonen, Mirko Miettinen, Tuomas Lahti ja Mikko Nokelainen.
Midnight Bullet 2022, vasemmalta: Lauri Ikonen, Mirko Miettinen, Tuomas Lahti ja Mikko Nokelainen.
Tiedot
Toiminnassa 2009
Tyylilaji heavy metal, hard rock
Kotipaikka Lahti, Päijät-Häme, Finland
Laulukieli englanti
Jäsenet

Tuomas Lahtilaulu, rytmikitara
Mikko Nokelainenrummut
Lauri Ikonenlead kitara
Mirko Miettinenbassokitara

Entiset jäsenet

Timo Nokelainenbassokitara (2009–2016)

Levy-yhtiö

Inverse Records, (2012-)

Aiheesta muualla
Kotisivut

Midnight Bullet on suomalainen heavy metal -yhtye, joka on perustettu vuonna 2009.[1] Perustajajäsenet laulaja/lauluntekijä/kitaristi Tuomas Lahti ja rumpali Mikko Nokelainen johtavat edelleen bändiä.

Ensimmäinen albumi ”Faraday Cage” (2012) sisälsi kappaleita Metallican, Motörheadin ja Avenged Sevenfoldin tyyliin. Albumi sisältää fanien suosikkikappaleen ”Trough the Iron”, joka soitetaan edelleen jokaisen Midnight Bullet -shown lopussa. Albumin tuottivat Tuomas ja Timo Nokelainen, joka hoiti tuolloin myös bassotehtäviä. Faraday Cage -albumi voidaan nyt nähdä enemmän Tuomaksen sooloprojektina, sillä kaikki kappaleet ovat hänen kirjoittamiaan. Lauri Ikonen kutsuttiin soittamaan kitaroita kappaleisiin. Hän on edelleen bändissä mukana.

Seuraavalla albumilla ”Lose My Face” (2015) oli enemmän yhteistä työtä ja se sisälsi enemmän ideoita bändiltä laulunkirjoittamiseen. Yhtye löysi joitakin uusia elementtejä ja kappaleissa oli enemmän vaihtelua. Albumi sisälsi iskevän nimikkokappaleen ja kiihkeän ”Memories Are Gone”, mutta mukana oli myös balladi ”Hope”. ”Lose My Facen” julkaisun jälkeen Timo jätti bändin ja Mirko Miettinen kutsuttiin soittamaan bassoa live-keikoille. Mirko on myös kokenut rumpali ja hänellä on ääni- ja visuaalialan tutkinto, mikä on todella auttanut bändiä niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin videon kuvaamisessa ja editoinnissa. Mirko on edelleen bändin mukana ja Mikon kanssa he muodostavat nyt rytmiosaston, joka on bändin kantavia voimia.

Vuonna 2019 oli uuden albumin aika. ”Into the Fire” oli yhtyeen monipuolisin teos. Se sisälsi Motörheadin inspiroiman avauskappaleen ”Ain’t Dead Yet”, jyskyttävän nimikappaleen, 70-luvun kuuloisen ”Quiet Whisper” ja kaksi vainoavan kaunista kappaletta ”Leavings” ja ”Morning Star”. Albumi esitteli myös tarttuvia pop-kerroksia kappaleissa, kuten ”Second Chances” ja ”Break Me First”. Vaikka bändi oli erittäin ylpeä ja tyytyväinen levyn lopputulokseen, Tuomaksella oli jo visio neljännestä albumista. Hän halusi, että siitä tulisi Midnight Bulletin diskografian aggressiivisin ja raskain levy…

Vuoden 2021 lopulla tuo neljäs albumi on vihdoin valmis. Tuomas kirjoitti kahden vuoden ajan kappaleita, joista tuli ”Hostile Resistance” -albumi. Nyt Midnight Bullet on keskittyneempi ja nälkäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka joitain skatepunk- ja pop-elementtejä on tältä levyltä jätetty pois aggressiivisemman soundin puolesta, bändi on silti pystynyt tuomaan uusia sävyjä pöytään. Albumi sisältää raskaita riffejä, tuplabassorumpuja ja huutavaa laulua, mutta onnistuu silti pysymään tarttuvana ja välillä jopa hauskana! Kaksi ensimmäistä singlejulkaisua lupasivat mitä odottaa. Otsikkokappale groovaa vanhan hyvän Panteran hengessä, kun taas ”Angel of Babylon” tuo tempoa ja tarjoilee pahaenteistä soundia, jota ei ole ennen kuulunut Midnight Bullet -kappaleessa. Single ”Rain on Me” on biisihirviö, jonka kertosäe on vailla vertaa. Sinkut ”Rise and Fall” ja ”Enemy Number One” näyttävät myös bändin uuden ja odottamattoman puolen.

  • Tuomas Lahti – laulu / kitara[2]
  • Mikko Nokelainen – rummut
  • Lauri Ikonen – kitara
  • Mirko Miettinen – basso

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timo Nokelainen – basso
  • Sinivalkoinen Sydän - 2017
  • Second Chances - 2019
  • Into the Fire - 2019
  • Rise - 2019
  • Leavings - 2019
  • Ain't Dead Yet - 2019
  • Over the Edge - 2019
  • One Man War - 2019
  • No Turning Back - 2019
  • One by One - 2019
  • Break Me First - 2019
  • Morning Star - 2019
  • Quiet Whisper - 2019
  • Hostile Resistance - 2021
  • Angel of Babylon - 2021
  • Rain on Me - 2021
  • Enemy Number One - 2022
  • Rise and Fall - 2022
  • Waiting For the End - 2023

Musiikkivideot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Through the Iron - 2012
  • Lose My Face - 2014
  • Hope - 2015
  • Sinivalkoinen Sydän - 2017
  • Second Chances - 2019
  • Leavings - 2019
  • One Man War - 2019
  • Break Me First - 2019
  • Hostile Resistance - 2021
  • Angel of Babylon - 2021
  • Rain on Me - 2021
  • Rise and Fall - 2022
  • Waiting For the End - 2023

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]