Mia Takula

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mia Salli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mia Takula o.s. Salli (1975, Vaasa[2]) on suomalainen eläinoikeusaktivisti, vapaa toimittaja ja käsikirjoittaja. Takula on ollut perustamassa useita suomalaisia eläinten oikeuksiin keskittyneitä järjestöjä. Takulan perustama Suomen Punk Anarko Yhdistys (SPAY) oli Suomen ensimmäinen järjestö, jonka tavoitteina olivat eläinten oikeudet. 1990-luvun puolivälissä hän oli mukana Oikeutta eläimille- ja Maan ystävät -järjestöjen perustamisessa. [3][4]

Toukokuussa 1995 Takula yhdessä kahden muun nuoren naisen kanssa päästi Pohjanmaalla sijaitsevilla turkistarhoilla vapaaksi satoja häkkeihin vangittuja kettuja. Tapaus sai suuren mediahuomion usean vuoden ajaksi, ja kolmikko nimettiin kettutytöiksi.[5]

2016 Takula julkaisi vegaaneista kertovan tietokirjan Elämäni vegaanina, 2020 tietokirjan Susien mailla ja 2024 tietokirjan Eloonjäämisopas.[2]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmevuotiaana Mia laitettiin päivähoitoon hoitopaikkaan, jossa häntä käytettiin hyväksi yli kahden vuoden ajan.[6]

Hän oli ollut kiinnostunut luonnosta lapsesta saakka ja hoiti hevosia. Ala-asteikäisenä hän olikasvissyöjä. Teini-ikäisenä hän kiinnostui ensin eläinten suojelusta ja tämän jälkeen eläinten oikeuksista.[7] Perheen muuttaessa Vihtiin Takula joutui rankan koulukiusaamisen kohteeksi, joka paheni yläasteella. Muut oppilaat muun muassa pahoinpitelivät häntä.[4] Pahimmillaan hänet kuristettiin tajuttomaksi, lievimmillään hänen päälleen syljettiin.[8] Koulussa puututtiin väkivaltaan vain kerran, kun yläasteen rehtori ehdotti ratkaisuksi, että Mia ei tulisi vähään aikaan kouluun.[8]

Takula löysi ystäviä punk- ja ympäristönsuojelupiireistä Toinen vaihtoehto -lehden kautta ja toimi Greenpeacen sekä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisena.[7][2][3]

Iita Kettusen artikkelissa Takulaa kuvattii seuraavasti: [Takula] kuului jo 1990-luvun alussa vapaamuotoiseen verkostoon, joka osallistui muun muassa ydinvoiman vastaiseen toimintaan ja järjesti nuorisotaloilla huumeiden vastaisia konsertteja. Eläinten oikeuksiin liittyvää toimintaa oli kuitenkin eniten.[9]

Takula matkusti kotoa Vihdistä Helsinkiin jakamaan turkisten vastaisia lappusia Kolmen sepän patsaalla. Hän osallistui tai järjesti itse toimintaa kuten talonvaltauksia, tukikonsertteja tai tapahtumia ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen ja luonnonsuojelun puolesta. Hän liftasi ympäri maata käynnistämään mielenosoituksia.[8]

16-vuotiaana, noin 1991, Takula perusti Suomen Punk Anarko Yhdistys SPAYn.[3] Hän alkoi myös julkaista omakustannelehti Vapauden huutoa.[8] Yhdistyksen ja lehden tärkein aihe olivat eläinten oikeudet.[8] SPAY, myöhemmin nimellä Anarkistinen maailma, oli keskeinen suomalaisen eläinoikeusliikkeen esiaste. Yhdistyksen toiminta loppui Takulan ja muiden keskeisten toimijoiden lähtiessä perustamaan Oikeutta eläimille -järjestöä vuonna 1995.[10]

Turkistarhaiskut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Takula, Kirsi Kultalahti ja Minna Salonen tekivät Pohjanmaan turkistarhaiskut. Takulan mukaan he tekivät iskut yksityishenkilöinä eivätkä osanneet ennustaa siitä tulevaa julkisuutta. He eivät olleet tehneet iskuja yhteiskunnallisen keskustelun takia vaan halusivat antaa eläimille edes mahdollisuuden vapauteen, koska vankeudessa ne joka tapauksessa kuolisivat. [5]

Takulan mukaan julkisuus oli massiivista. Muutamassa kuukaudessa jokainen suomalainen tiesi Oikeutta Eläimille -järjestön ja ensimmäistä kertaa myös vegaaneista. Kääntöpuolena kuitenkin vuosia jokainen suomalainen kasvissyöjä sai kuulla kyselyitä siitä, oliko hänkin kettutyttö.[2]

MTV3:n haastattelussa 2016 Takula ihmetteli sitä, etteivät Vihreä liitto tai Animalia käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ajaakseen turkiseläinten oikeuksia. Takulan mukaan vaihtoehdoksi heille jäi, että hän ja Salonen alkoivat antamaan haastatteluja. Median kiinnostus jatkui useita vuosia kunnes he vetäytyivät julkisuudesta, koska heidän mielestään media oli kiinnostunut heistä enää henkilöinä eläinten oikeuksien sijaan.[5][11]

Salli ja Salonen saivat Kauhavan käräjäoikeudessa vahingonteosta vuoden mittaiset ehdolliset vankeusrangaistukset, jotka lyhenivät Vaasan hovioikeudessa 9 kuukauden ehdolliseksi tuomioksi, jonka myös Kultalahti oli aiemmin saanut. Käräjäoikeus oli velvoittanut syytetyt korvaamaan pentujen ja jalostusarvon menetyksinä sekä oikeudenkäyntikuluina yhteisvastuullisesti 860 000 markkaa, mutta hovissa summa putosi reiluun 500 000 markkaan. Kolmikkoa puolustivat oikeudessa asianajajat Heikki Salo, Christen Eriksson ja Markku Fredman.[12]

Iskujen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomion jälkeen Mia opiskeli media-alaa. Hän teki työkseen televisiosarjoja, radio-ohjelmia ja lehtijuttuja. Vahingonkorvausten takia hänelle jäi palkastaan käytettäväksi vain pieni osa, joka oli pienempi kuin minimitoimeentulotuki. Luottotiedottomana hän ei pystynyt avaamaan omiin nimiinsä edes puhelinliittymää. Hän elätti itsensä ja lapsensa yksinhuoltajana. [8]

Turkistarhaiskujen vahingonkorvauksia ei maksettu kuin pieniltä osin, ja ne kasvoivat korkoa kaksi vuosikymmentä. Rikoksesta aiheutunut vahingonkorvausvelka vanheni 20 vuoden jälkeen vuoden 2016 lopussa.[13][11]

Vuonna 2020 tehdyssä haastattelussa Takula kertoi, ettei hän nuorempana olisi uskonut, että 25 vuodessa kasvissyönnistä tulisi normaalia ja ettei turkistarhaus ole loppunut Suomesta.[4]

Vuonna 2016 Takula julkaisi esikoisteoksenaan vegaaneista kertovan tietokirjan Elämäni vegaanina, joka kertoi menestyneiden suomalaisten vegaanien elämästä.[2] Vuonna 2020 Takula kirjoitti tietokirjan Susien mailla, joka kuvaa hänen kokemuksiaan kuudella susien reviirialueella Suomessa. Hän yöpyi kirjaa tehdessään 160 yötä eri alueilla pitkin Suomea.[14]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takula on kotoisin Vaasasta kolmilapsisesta perheestä. Perhe muutti usein Takulan ollessa lapsi.[11] Takulalla itsellään on yksi lapsi ja kaksi koiraa.[5]

  1. a b Vihreä lanka, Helsinki (ISSN 0780-9417 ja 2343-3620, OCLC 476261893)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. a b c d e Riikka Suominen: Marginaalista valtavirtaan Vihreä Lanka. 22.12.2016. Viitattu 4.10.2020.
  3. a b c Tarja Hirvasnoro: Mia Takula vapautti tarhakettuja ja maksaa siitä nyt valtavia korvauksia: "En tekisi mitään toisin" Kodin Kuvalehti. 13.6.2017. Viitattu 4.10.2020.
  4. a b c Sanna Vilkman: Entistä kettutyttöä Mia Takulaa on hakattu koulussa ja peloteltu metsäteillä: ”Oikea sankaruus on aina heikomman puolustamista” 4.10.2020. Yle Uutiset. Viitattu 4.10.2020.
  5. a b c d Linda Pukka: Missä he ovat nyt: "Kettutyttö" Mia ei kadu turkistarhaiskuja – "En olisi voinut toimia toisin" mtvuutiset.fi. 29.10.2016. Viitattu 4.10.2020.
  6. Sanna Puhto: Aktivisti Mia Takulaa hyväksikäytettiin lapsena hoitopaikassa – teot saivat hänet samaistumaan puolustuskyvyttömiin eläimiin Kotiliesi.fi. 11.10.2023. Viitattu 14.10.2023.
  7. a b Tuija Siltamäki: Kettutytön paluu (kuukausiliite) dynamic.hs.fi. 9/2019. Viitattu 4.10.2020.
  8. a b c d e f Sanna Puhto: Aktivisti Mia Takulaa hyväksikäytettiin lapsena hoitopaikassa – teot saivat hänet samaistumaan puolustuskyvyttömiin eläimiin Kotiliesi.fi. 11.10.2023. Viitattu 14.10.2023.
  9. Iita Kettunen: Tämän ajan radikalismia Talentia-lehti. 11.6.2028. Viitattu 4.10.2020.
  10. Antti Rautiainen: Anarkistit ja järjestäytyminen (julkaistu alun perin Kapinatyöläinen #27 (1/00)) Kapinatyöläinen. 15.10.2016. Viitattu 5.10.2020.
  11. a b c Suvi Kerttula: 1990-luvun turkistarhaiskuilla oli kova hinta: ”kettutyttö” Mia Takula ei vieläkään saa liittymää tai luottokorttia omiin nimiinsä Ilta-Sanomat. 14.1.2017. Viitattu 4.10.2020.
  12. Eeva Palm: Hovioikeus muutti tuomioita: Kettutarhaiskujen rangaistukset lyhenivät ja korvaukset laskivat Helsingin Sanomat. 31.12.1996. Viitattu 5.10.2020.
  13. Marko-Oskari Lehtonen: Muistatko heidät? Kettutyttöjen 20 vuoden velkavankeus päättyy iltalehti.fi. 03.02.2016. Viitattu 5.10.2020.
  14. Jami Jokinen: Kuljimme kettutytön kanssa suden jäljillä (alun perin julkaistu 25.1.2020) Hämeen Sanomat. 30.9.2020. Viitattu 4.10.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ville Similä ja Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua : suomalainen punk ja hardcore 1985-2015. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1168-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]