Meusen–Argonnen taistelu
Meusen–Argonnen taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa länsirintamaa ensimmäisessä maailmansodassa | |||||||
Taistelun rintamalinjaa
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
John J. Pershing |
|||||||
Vahvuudet | |||||||
1 200 000 |
450 000 | ||||||
Tappiot | |||||||
187 000 |
120 000 |
Meusen–Argonnen taistelu eli Maasin–Argonnen offensiivi tai Meuse-Argon oli Yhdysvaltain joukkojen suurin hyökkäysoperaatio ensimmäisessä maailmansodassa. Sitä johti kenraali John J. Pershing. Hyökkäys tapahtui Verdunin pohjoispuolella 26. syyskuuta – 11. marraskuuta 1918.[1]
Hyökkäyksen tavoitteeksi oli ympärysvaltojen länsirintaman ylipäällikkö marsalkka Ferdinand Foch asettanut saksalaisten Hindenburg-linjan murtamisen ja Saksan pakottamisen antautumaan. Hyökkäys alkoi hyvin, kun viiden ensimmäisen päivän aikana edettiin 15 kilometriä. Hyökkäyksen ensimmäisen vaiheen lopussa (3. lokakuuta) oli murrettu kaksi Hindenburg-linjan kolmesta puolustussektorista. Saksan kansleri oli tämän jälkeen (6. lokakuuta) yhteydessä presidentti Woodrow Wilsoniin pyytäen aselepoa. Toinen hyökkäysvaihe alkoi 14. lokakuuta, jolloin yhdysvaltalaiset jakoivat hyökkäyksensä kahteen suuntaan, pohjoisen ja koilliseen. Tässä hyökkäyksessä murtui myös kolmas saksalaisten puolustuslinja. Molemmat osapuolet kärsivät suuria miestappioita. Sota Argonnen metsässä oli amerikkalaisten kannalta erittäin vaikeaa, sillä saksalaisten väijytykset, hyvin maastoutuneet tarkka-ampujat sekä ympäristöön piilotetut kenttätykistöt olivat todella tehokas tapa viivyttää etenemistä metsässä.lähde? Myös kenraalimajuri Robert Lee Bullardin johtamistapaa ja päätöksiä taistelussa on kritisoitu.[2]
Kolmas hyökkäysvaihe alkoi 1. marraskuuta. Yhdysvaltalaiset jatkoivat etenemistään pohjoiseen saavuttaen Buzancyn, josta voitiin ylittää Aisnejoki. Maasjoen laaksossa yhdysvaltalaiset etenivät kohti Sedania, joka vallattiin 6. marraskuuta. Hyökkäys jatkui aselevon voimaantuloon 11. marraskuuta asti.[1]
Yhdysvaltojen joukoille operaatio merkitsi 117 000 sotilaan tappioita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 175–181. (Alkuteos World War I, Day by Day) Suomentanut Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7
- ↑ Helmore, Edward: Death and glory: the first world war US general whose ambition did for his men The Guardian. 26.3.2017. Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meusen–Argonnen taistelu Wikimedia Commonsissa