Metyylitrioksorenium
| Metyylitrioksorenium | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | [CH3-].O=[Re](=O)=O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH3ReO3 |
| Moolimassa | 249,241 g/mol |
| Sulamispiste | 111 °C[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen, reagoi |
Metyylitrioksorenium eli metyylireniumtrioksidi (CH3ReO3) on eräs reniumin organometalliyhdisteistä eli se kuuluu organoreniumyhdisteisiin. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä ja hapettimena orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa metyylitrioksorenium on väritöntä kiteistä ainetta. Monista muista organometalliyhdisteistä poiketen se on stabiili ilman vaikutuksille. Metyylitrioksorenium liukenee veteen, mutta hydrolysoituu erityisesti emäksisissä liuoksissa muodostaen muun muassa metaania. Se liukenee myös useisiin orgaanisiin liuottimiin.[2][3]
Tyypillisimmin metyylitrioksoreniumia valmistetaan reniumheptoksidin ja tetrametyylitinan välisellä reaktiolla.[4] Tämän lisäksi on kehitetty myös menetelmiä yhdisteen valmistamiseksi metallisesta reniumista ja perrenaattisuoloista.[5] Metyylitrioksoreniumia käytetään hapettimena ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä. Yhdiste kykenee muun muassa hapettamaan alkeenit epoksideiksi ja katalysoimaan alkeenien metateesireaktioita ja alkeenien valmistamista aldehydeistä.[2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Methyltrioxorhenium(VII) – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 10.2.2018.
- ↑ a b c Andrew Hudson, Daniel Betz, Fritz E. Kühn, Guillermo H. Jiménez-Aléman & Wilhelm Boland: Methyltrioxorhenium, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2018.
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1427. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.2.2018). (englanniksi)
- ↑ Hans Georg Nadler: Rhenium and Rhenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.2.2018.
- ↑ a b Boy Cornils,Wolfgang A. Herrmann: Aqueous-Phase Organometallic Catalysis, s. 488. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-3527307128 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.2.2018). (englanniksi)