Metsänätkelmä
| Metsänätkelmä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Nätkelmät Lathyrus |
| Laji: | sylvestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lathyrus sylvestris |
|
| Katso myös | |
Metsänätkelmä (Lathyrus sylvestris) on monivuotinen, ruohovartinen hernekasvi.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänätkelmä kasvaa usein tiheinä kasvustoina. Sillä on runsaasti haarova juuristo, ja sen maarönsyt ovat jopa useiden metrien mittaisia. Varret kasvavat enimmäkseen maan pintaa pitkin, mutta saattavat myös kiivetä muuhun kasvillisuuteen tukeutuen jopa metrin korkeuteen. Varsi muodostuu noin 10 cm pituisista jokseenkin suorista osista, joiden välisistä taitteista lehdet kasvavat. Varret ja lehtiruodit ovat leveälti siipipalteiset. Lehdet ovat parilehdykkäiset, mutta muodostuvat yleensä vain yhdestä lehdykkäparista. Lehdykät ovat 5–15 cm pitkiä, suikeita, yleensä varsin kapeita (1–2 cm). Lehdyköiden välissä lehtiruodin jatkeena on kärhi, joka on kärkiosastaan monihaarainen. Kukinnot on pitkien (15–20 cm), pystyjen, lehtihangoista lähtevien kukintoperien päissä olevia, 3–10-kukkaisia terttuja. Kukat ovat jopa kahden senttimetrin läpimittaisia. Teriö on punainen, yleensä siivet punaisimmat, venho ja purjeen ulkopinta vaaleimmat, jopa vihertävät. Palot ovat 4–7 cm pitkiä, ruskeita.[2][3] Laji muistuttaa koristekasvina kasvatettavaa tuoksunätkelmää eli tuoksuhernettä (Lathyrus odoratus).
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsänätkelmä on eurooppalainen laji, jonka levinneisyysalue kattaa havumetsävyöhykkeen eteläosan ja lehtimetsävyöhykkeen Keski- ja Itä-Euroopassa. Ruotsissa sitä esiintyy yleisenä Gästriklandin ja Taalainmaan eteläosan tasalle, Norjassa enimmäkseen vain maan kaakkoisessa, ilmastoltaan mantereisimmassa osassa. Se puuttuu tai on harvinainen Länsi-Euroopan mereisemmän ilmaston alueella. Etelässä levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjaan ja Portugaliin, Italiaan ja Balkanin pohjoisosaan. Keski- ja Etelä-Euroopassa on Suomessa esiintyvän metsänätkelmän lisäksi kaksi lehdyköitten määrän ja muodon perusteella erottuvaa muotoa, joita voidaan pitää alalajeina tai erillisinä lajeina.[3]
Suomessa metsänätkelmä on levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla ja suosii valoisia, lämpimiä kasvupaikkoja, kuten harvapuustoisia rinteitä ja metsien aukkopaikkoja. Se viihtyy ravinteikkaalla maalla ja sietää varsin hyvin kuivuutta. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat rehevänpuoleiset, valoisat rinnemetsät, kuten maapohjaltaan riittävän hikevät harjumänniköt. Metsästä se voi levitä kuiville rinneniityille tai tieleikkauksiin. Metsänätkelmä on paikoin melko yleinen Etelä-Hämeessä, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa, erityisesti Salpausselkien liepeillä. Harvinaisena se kasvaa tämän alueen länsi- ja pohjoispuolilla Ahvenanmaalla, eteläisessä Satakunnassa, Pirkanmaalla, Keski-Suomen eteläosassa, Kuopion tienoilla ja Pohjois-Karjalassa eteläisimmässä osassa. Myös Suomenlahden rannikkoseudulla se on harvinainen.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus sylvestris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Hämet-Ahti, Leena, ym.: Retkeilykasvio, s. 248. (3. painos) Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7
- ↑ a b Kalela, Aarno: Suuri kasvikirja, II osa, s. 878–880. (toim. Jaakko Jalas) Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2007: kartat (Hakuavain: metsänätkelmä) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Arkistoitu 25.3.2009. Viitattu 12.8.2008.