Ahomansikka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Metsämansikka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahomansikka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Tribus: Potentilleae
Alatribus: Fragariinae[2]
Suku: Mansikat Fragaria
Laji: vesca
Kaksiosainen nimi

Fragaria vesca
L.

Katso myös

  Ahomansikka Wikispeciesissä
  Ahomansikka Commonsissa

Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja mansikoiden (Fragaria) sukuun kuuluva kasvi. Ahomansikka on ukkomansikan (Fragaria moschata) ja karvamansikan (Fragaria viridis) ohella yksi Suomessa luonnonvaraisena kasvavista mansikkalajeista.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahomansikan kasviopiirros.

Ahomansikka kasvaa 5–20 senttimetrin korkuiseksi. Se aloittaa kukintansa joskus jopa toukokuussa, mutta kukkii pääasiassa kesäheinäkuussa. Ahomansikan terälehdet ovat valkoiset ja marjat pieniä ja punaisia. Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Ahomansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.[3]

Ahomansikka on nimensä mukaisesti aukean, kuivahkon ja aurinkoisen paikan kasvi. Ahomansikka ei menesty tiheässä ja korkeassa ruohostossa. Luonnonlaidunten vähentyessä ahomansikkakin on vähentynyt, mutta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpientareilta.

Ahomansikka viihtyy kulttuuriympäristössä. Sanonta “oma maa mansikka, muu maa mustikka” kertoo siitä, että se kasvaa kasketuilla peltoalueilla tai laitumilla, sekä siitä, että mustikka kasvaa metsittyneillä alueilla, jotka ennen isojakoa olivat lähes aina yhteisomaisuutta.[4]

Ahomansikkaa kasvaa koko Euroopassa Lapin pohjoisosia ja Espanjan eteläosia lukuun ottamatta.[5]

Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi, vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa, mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.[6]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa pienillä lapsilla allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.

Oppineet väittivät uuden ajan alussa, että ahomansikan syönti aiheuttaisi happovaivoja, koliikkia, ripulia ja katarria. Ruotsalainen biologi Karl Linné oli kuitenkin eri mieltä ja päin vastoin suositteli niitä monien sairauksien kuten kihdin hoitoon.[7]

Ahomansikka oli 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa kaupallisesti tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla. Puutarhamansikat korvasivat sittemmin ahomansikat ravintokäytössä.lähde?

  1. Collett, L. & Korpelainen, H.: Fragaria vesca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
  3. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  4. Juha Merimaa: Marjoilla on monta ottajaa. Marjat jäävät metsiin, jos ei ole poimijoita. Mutta miten kävisi, jos poimisimme jokaisen marjan Helsingin Sanomat. 27.7.2020. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 27.7.2020.
  5. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
  6. Usko Siskoa, Helsingin Sanomat, 19.9.2010. sivu D 7.
  7. Aada Färdig: Pientareen punaposket. Tiede Luonto4/2023, sivu 17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]