Merituuli

 

A: Merituuli, B: Maatuuli

Merituuli (maa-merituuli, meri-maatuuli) on meren ja rannikon päällä tapahtuva ilmavirtaus, joka johtuu maan ja meren lämpötilaeroista. Nämä aiheuttavat ilmanpaine-eroja meren ja maan välille. Meren paikalla voi olla meren lahti, järvi tai leveä joki. Käytännössä merituuli viriää, kun Aurinko lämmittää maanpintaa. Jos merenpinta on silloin riittävän kylmä, maanpinnalta kohonneen lämpimän ilman tilalle tulee mereltä kylmää ilmaa. Kaikkina aurinkoisina päivinä merituulta ei kuitenkaan synny, sillä merkitystä on myös vallitsevalla tuulen suunnalla ja nopeudella. Merituulta esiintyy loppukevään lämpimistä päivistä aina keskikesään asti. Merituuli on voimakkaimmillaan iltapäivällä, ja Auringon laskiessa se hiipuu kokonaan.

Maatuuli on syysöinä rannikoiden läheisessä saaristossa esiintyvä, usein merituulta heikompi ilmiö. Maatuulta havaitaan myös kesällä yöllä ja varhain aamulla. Maatuulen vallitessa meri on lämmin, ja manner jäähtynyt.

Syntymekanismi

Kun kuumana kesäpäivänä Aurinko lämmittää meren lähellä olevaa maata, lämmin ilma laajenee. Laajetessaan ilma nostaa ylempiä ilmakerroksia ylöspäin luoden ylemmäksi ilmakehään (1–3 km) yläkorkeapaineen. Yläkorkeapaine pyrkii tasaamaan paine-eron puhaltamalla tuulta takaisin merelle ylämatalan suuntaan. Ylävirtaus siirtää massaa meren ylle aiheuttaen meren pinnan tasolle alakorkeapaineen, vastaavasti poistuva massa maan yllä aiheuttaa maan pinnan läheisyydessä alamatalan. Maanpinnan lähelle viriää alailmakehän paine-eroja tasoittava mereltä virtaava viilentävä tuuli, merituuli. Merituuli aiheuttaa maan pinnan lähelle konvergenssia (nousuvirtauksia) ja meren päälle divergenssiä (laskuvirtauksia).

Meren korkea ja maan matala ovat hienosti sanottuna termisiä matala- ja korkeapaineita. Päivän kuluessa merituuli voimistuu ja sen alue ulottuu yhä kauemmas merelle, sekä muuttaa suuntaansa etelärannikolla kaakosta lounaaseen (mikä johtuu Maan pyörimisestä) ikään kuin seuraten Auringon suuntaa. Samalla merituulen vaikutusala etenee yhä edemmäs sisämaahan.

Mantereen ylle syntyy ilmakehän epävakaisuutta ja kumpupilviä varsinkin juuri merituulen vaikutusalan ulkopuolelle. Monesti syntyy rannikon seutuville kylmää rintamaa muistuttava merituulirintama, jonka kohdalla pilveilyn ja ukkosenkin todennäköisyys voi olla suuri. Kumpupilvistä voi noin kuudessa tunnissa kasvaa ukkosmyrskyjä. Samaan aikaan kun merituulen rajalla sisämaassa sataa kuuroina ja ehkä ukkostaa, rannikolla voi olla täysin aurinkoista. Kuuropilvet voivat ajautua merituulen päätyttyä sisämaasta rannikolle.

Vaikutus

Helsingissä havaitaan merituulta noin 30 päivänä. Kesällä vaikutus on jopa 2–5 astetta. Merituulen nopeus on yleensä 3–9 m/s,^lähde? mutta joskus se voi olla voimakkaampikin. Kevään ensimmäisinä päivinä merituuli leviää vain muutaman kilometrin verran sisämaahan, mutta laajenee keskikesällä jopa 50 km:n päähän, useimmiten kuitenkin hieman yli 20 km:n päähän.

Merituuli vaatii, että lämpötilaero on 5–15 °C meren pinnan ja maan välillä. Merituuli viriää noin kello 10 (välillä 9–12).^lähde? Merituuli on voimakkaimmillaan iltapäivällä, heikkenee illalla nopeasti ja tyyntyy Auringon laskiessa. Yleinen tuuli vaikuttaa huomattavasti merituuleen ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Kyllin voimakas tuuli joko maan tai meren suunnasta estää merituulen ala- tai ylävirtauksen. Ilman yleinen virtaus on alle 5 m/s mereltä (jottei ylävirtaus mene tukkoon) tai alle 8 m/s maalta (jottei mereltä maalle menevä alavirtaus mene tukkoon) merituulen vallitessa. Virtaus havaitaan aamuisin kello 7–8 aikoihin, ennen merituulen viriämistä. Merituuli syntyy helpoiten heinäkuisessa korkeapaineessa, mutta hyvin voimakkaaseen korkeapaineeseen liittyvä laskuvirtaus estää merituulen. Merituuli syntyy silloin, kun alatroposfääri ei ole liian vakaa.

Maatuuli

Toisaalta syyskesällä tai syksyllä varsinkin yöllä voi meri olla lämmin ja maa kylmä. Tällöin syntyy pilviä meren ylle ja maatuuli, eli maalta tuulee merelle päin. Maatuuli on merituulta selvästi heikompi ja katkonaisempi. Maatuulen nopeus on vain 1–4 m/s.^lähde? Maatuuli estyy ulkoisen tuulen takia merituulta helpommin. Maatuuli voi lämmittää saaristoa illansuussa mantereelta tuomallaan lämpimällä ilmalla niin, että siellä on päivän lämpimin hetki päivän päätyttyä. Lämmin meri myös voimistaa muuten syntynyttä kumpupilvisyyttä syksyllä ja luo silloin edellytyksiä ukkoselle Suomen rannikkoseuduille melko myöhään syksyllä. Lämpötilainversio synnyttää usein lähes tyynen kerroksen maanpinnan lähelle, ja maatuuli puhaltaa havaitsijan yllä eikä sitä havaita. Saaristossa maatuuli havaitaan helpommin, koska siellä inversio syntyy harvemmin. Saaristossa on monesti lämpimintä alkuillasta, kun lämmin ilma vaeltaa sinne maatuulen tuomana. Merituuli ja maatuuli ovat usein yksinään riippuen maan ja meren lämpötilasta. Syksyllä maatuuli voi esiintyä, vaikkei päivällä olisi merituulta. Samoin keväällä voi olla vain päivällä merituuli, ei öistä maatuulta.

Merituulirintama

Merituulirintamaksi kutsutaan sitä linjaa, johon asti merituulen vaikutus maalla yltää. Merituulirintaman takana lämpimän maan yllä olevan ilmamassan alueella voi olla kumpupilviä.

Merituulirintama on 100–500 m leveä,^lähde? ja sen lähestyminen voidaan havaita joskus tuulenpuuskana ja äkillisenä puiden kohinana.

Lähteet

• Karttunen jne. : Ilmakehä ja sää^{lähde tarkemmin?}
• Peltonen, Puhakka: Sääoppi^{lähde tarkemmin?}
• Etanasta El Ninoon^{lähde tarkemmin?}

Aiheesta muualla

• Ilmatieteen laitos: merituuli ja maatuuli
• Helsinki Testbedin neljäs jakso keskittyy merituulen esiintymiseen Ilmatieteen laitos 2006
• The Sea Breeze NOAA