Merisuon rautatie
Merisuon rautatie oli Karjalankannaksella ollut 600 mm:n raideleveydelle rakennettu kapearaiteinen kenttärata, joka rakennettiin VT-linjan panssariestekivien kuljetusta varten vuonna 1943.
Monta tonnia painavien panssariestekivien kuljetus Merisuon asemalta linjaan oli mahdollista vain rautateitse. Merisuolle ne tuotiin myös rautateitse. Niihin kuljetuksiin käytettiin sotasaaliskalustoa.
Kapearaiteisen rautatien kunnossapito on huomattavan paljon helpompaa ja nopeampaa verrattuna saman tavaramäärän kuljettamiseen tarvittavaan maantiehen verrattuna. Lisäksi kapearaiteinen rata oli maanteitä paremmin suojassa ilmahyökkäyksiltä, koska kapea ratapenkka erottui maastosta heikommin kuin maantie. Radan korkeusprofiilin johdosta raideleveydeksi valittiin 600 mm.
Radalle haalittiin 600 mm vetureita pitkin Suomea; muun muassa Helsingin kaupunki luovutti sinne entisen Ojakkalan-Olkkalan rautatien veturin numero 2, Karjalankosken rautatieltä tuli niin ikään veturi numero 2 sekä Kuusankosken-Voikkaan rautatieltä dieselveturi numero 9 (Schwartz & Dückerhof/ Ruhrthalerin valmistama 0-6-0dm –tyyppinen veturi 92106/1937) ja Kupittaan savirata toisen Deutz-veturinsa (MLH 332, 7641/1926, 0-4-0dm) – mutta molemmat viimeksi mainitut palautettiin miltei saman tien sopimattomina.
Rata rakennettiin Kannaksen kuivassa metsämaastossa nopeasti ja se palveli hyvin - kunnes kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen tullen se jouduttiin hylkäämään; rata jäi kalustoineen koskemattomana venäläisille, jotka veivät kaluston ja kiskot pois. Merisuon veturit tiettävästi vietiin Ukrainan hiilikaivosalueelle jossa ne ajettiin loppuun.
Joulukuussa 2010 saadun tiedon mukaan Moskovan lähellä sijainneen Misheronskin lasitehtaan entinen veturinkuljettaja muistaa tehtaalla olleen käytössä suomalaisen 0-6-2T veturin numero 302. Kyseinen veturi on Merisuon rautatien veturi Tampella 302/1920, joka oli alun perin toimitettu Kymmene oy:lle (Kymmene Aktiebolag).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Resiina-lehdet
- Olavi Kilpiön rautatiekokoelmat
- Sergei Dorozhkovin rautatiekokoelmat