Merisolmukki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merisolmukki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Solmukit Spergularia
Laji: media
Kaksiosainen nimi

Spergularia media
(L.) C.Presl

Synonyymit
  • Arenaria media Hook.f.
  • Spergularia glandulosa var. glandulosa
  • Tissa marginata A.Heller[2]
Katso myös

  Merisolmukki Wikispeciesissä
  Merisolmukki Commonsissa

Merisolmukki (Spergularia media, myös S. maritima, S. marginata, Spergula maritima) on Euroopassa ja Afrikassa kasvava pienikokoinen merenrantojen ja suolamaiden kasvi. Koko levinneisyysalueella katsottuna laji on elinvoimainen[1], mutta Suomessa laji on erittäin harvinainen ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merisolmukin kukka.

Vankkajuurinen merisolmukki kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Tyvestään melko pitkälti puutunut varsi on yläosastaan nystykarvainen. Vastakkain olevat lehdet ovat tasasoukkia, möyheitä ja lyhytotaisia. Kalvomaiset korvakkeet ovat leveän kolmiomaisia ja lyhytkärkisiä. Kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen, verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Punainen teriö on noin verhiön pituinen. Terälehdet ovat 5–6,5 mm pitkiä, verholehdet ovat soikeita, tylppiä ja kooltaan 4,5–6 mm pitkiä. Merisolmukki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kota on kolmiliuskaisesti aukeava ja 5,5–8 mm pitkä. Kasvi on yksi-, kaksi- tai monivuotinen.[4][5]

Kasvupaikasta riippuen merisolmukin siemenissä on joko ehytlaitaiset siipipalteet tai ne puuttuvat kokonaan. Laji sopeutuu hyvissä kasvuolosuhteissa tuottamaan siivellisiä siemeniä, kun taas epävakaissa olosuhteissa siemenet ovat siivettömiä.[6]

Merisolmukki muistuttaa läheisesti Suomessa yleistä suolasolmukkia (Spergularia marina).[7]

Merisolmukkia tavataan Euroopassa rannikoilla Norjan keskiosista Turkkiin ja Mustallemerelle saakka. Itämerellä lajia esiintyy harvinaisena Keski-Ruotsin korkeudelle saakka. Sisämaassa laji on Euroopassa harvinainen. Merisolmukin vahvin esiintymisalue on Afrikassa, jossa lajia kasvaa varsinkin Välimeren rannikkoseuduilla Marokosta Egyptiin saakka. Aasiassa lajia tavataan Kaspianmeren rannoilla sekä paikoitellen sisämaassa aroilla.[8] Suomessa merisolmukkia kasvaa ainoastaan kolmella rannalla Hammarlandissa Ahvenanmaalla, jossa laji on ilmeisesti alkuperäinen. Ahvenanmaalta laji löydettiin 1970-luvulla. Merisolmukista tunnetaan myös muutama 1800-luvun lopun satunnaislöytö Turusta ja Porvoosta.[6] Suomea lähimmät pysyvät esiintymät ovat Gotlannissa ja Öölannissa.[7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merisolmukki kasvaa pääasiassa merenrantojen niityillä, kallionraoissa ja suolamailla.[5] Suomessa lajin uhkana on populaation pienuus, joka on helposti alttiina kasvupaikkojen tuhoutumiselle tai umpeenkasvulle.[6]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Piirainen, Mikko: Merisolmukki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 321–323. ISBN 978-951-31-6593-2.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
  1. a b Akhani, H. & Zehzad, B.: Spergularia media IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.9.2016. (englanniksi)
  2. Spergularia media (L.) C.Presl GBIF. Viitattu 5.1.2021.
  3. Punainen kirja 2010, s. 201.
  4. Lutukka 21/2005, s. 47.
  5. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 144.
  6. a b c Piirainen 2012, s. 322.
  7. a b Ålands flora 2010, s. 145.
  8. Den virtuella floran: Havsnarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 25.7.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]