Sega Mega Drive

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mega Drive)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Sega Mega Drive
Alkuperäinen japanilainen malli
Alkuperäinen japanilainen malli
Genesis-malli
Genesis-malli
Muut nimet Sega Genesis
Kehittäjä Sega
Sukupolvi Neljäs sukupolvi
Julkaisu
  • EU 30. marraskuuta 1990
  • JP 29. lokakuuta 1988
  • NA 9. tammikuuta 1989
Laitteisto Motorola 68000 7.6 MHz, Zilog Z80 3.58 MHz,
VDP-grafiikkapiiri
Muisti 64 kt keskusmuistia
Tallennusväline Pelimoduuli
Lisälaitteet Sega Mega-CD,
Sega 32X
Liitettävyys Sega Master System (sovittimen kanssa)
Pelit Luettelo Sega Mega Drive -peleistä
Edeltäjä Sega Master System
Seuraaja Sega Saturn
Kotisivut www.sega-europe.com
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Sega Mega Drive (Yhdysvalloissa Sega Genesis; Etelä-Koreassa kor. 수퍼겜보이, Supeo Gemboi; Japanissa jap. メガドライブ, Mega Doraibu) oli Segan ensimmäinen 16-bittinen konsoli. Se on myös toistaiseksi Segan kaupallisesti menestynein konsoli. Vaikka Mega Drive ei menestynytkään odotetunlaisesti kotimaassaan Japanissa, Euroopassa se onnistui myymään paremmin kuin Nintendon Super Nintendo Entertainment System. Yhdysvalloissa Mega Drive oli myydyin konsoli suurimman osan 16-bittisten valtakaudesta, joskin SNESin kokonaismyyntiluvut menivät lopulta ohi.lähde?

Mega Driven menestynein pelihahmo oli Segan maskotiksi noussut Sonic the Hedgehog, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1991 korvaten Alex Kiddin Segan virallisena maskottina. Etelä-Koreassa Mega Drivea kutsuttiin aluksi nimellä 수퍼겜보이 (Super Gemboi), mutta myöhemmissä malleissa ja Mega Drive II:ssa käytettiin nimeä 슈퍼알라딘보이 (Super Alladin Boi).

Sega Mega Drive II julkaistiin vuonna 1993. Laitteen ulkoasu muuttui dramaattisesti; koko ja hinta pienenivät, kun laitteesta karsittiin toimintoja (kuten sisäänrakennettu kuulokeliitäntä). Konsolia varten valmistettiin myös uusi versio Segan Mega CD:stä, Sega Mega-CD 2. Laitteiden ainoana erona oli muotoilu, joka nyt jäljitteli uuden konsoliversion muotoja.

Laitteeseen sai Sega Channel-palvelun, jonka kautta pystyi pelaamaan pelejä kaapelitelevision kautta.[1]

Tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mega Drive käyttää Atari-mallisia peliohjainportteja, joten siihen voi kiinnittää monissa vanhoissa tietokoneissa käytetyn joystickin. Sonic the Hedgehog 1 on kuitenkin ainoa peli, jota voi mielekkäästi pelata yhdellä näppäimellä.lähde?

Mega Drive on rakennettu yhteensopivaksi Sega Master Systemin kanssa, joskin Master Systemin pelien pelaaminen vaatii kuitenkin sovittimen. Yhteensopivuuden takia laitteessa on mukana esimerkiksi Master Systemin äänipiiri.

Mega Driven varsinainen äänipiiri Yamaha YM2612 edusti Yamahan FM-teknologiaa, jota oli hyödynnetty monissa Segan kolikkopeleissä. Siinä on FM-äänen lisäksi kanava, joka toistaa myös matalalaatuista PCM-ääntä (esimerkiksi puheäänet). Useimmissa kolikkopeleissä oli käytetty FM-piirejä, joiden äänen yleisilme oli Mega Driven piiriä terävämmän kuuloinen, mutta Sega käytti samaa Mega Driven YM2612-äänipiiriä myös joissakin kolikkopeleissään ja lisäksi se löytyy Fujitsun FM Towns -kotitietokoneesta. Mega Driven pelejä, joissa soitinäänien ohjelmointi ja musiikin tuotanto on kehitetty varhaisempia pelejä pidemmälle hienomman lopputuloksen aikaansaamiseksi ovat esimerkiksi Thunderforce IV sekä Sonic 3.

Sega Mega Driven pelimoduuleissa oli aluesuojaus, jonka takia Japanin ja länsimaiden pelejä ei voinut käyttää eri alueelta ostetussa laitteessa. Suojaus on kuitenkin toteutettu vain pelimoduulien ja laitteessa olevan moduulien aukon muotoilun tasolla ja sen pystyy ohittamaan muokkaammalla veitsellä laitteen moduuliaukkoa isommaksi, jolloin toisen alueen pelimoduulitkin sopivat aukosta.

Vastaanotto Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrobitti kehui arvostelussaan pelien näyttävyyttä (Altered Beast, Ghouls 'n Ghosts), ohjaimen muotoilua, konsolin ulkonäköä ja virtakytkimen sijoittelua. Moitittavaa arvostelija ei löytänyt.[2]

Myynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsoli oli Segan menestynein pelikonsoli myyden yli 40 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.[3]

Lisälaitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mega Drive model 2 Sega CD 2 ja 32X lisälaitteilla varustettuna

Sega julkaisi kaksi lisälaitetta Mega Driven ominaisuuksien parantamiseksi. Ensimmäinen on Sega Mega-CD (Sega CD Yhdysvalloissa), laitteella on mahdollisuus pelata pelejä CD-ROM formaatissa. Toinen lisäosa on 32-bittinen Sega 32X, lisäosalla pystyy pelaamaan 32-bittisiä pelejä pelikasetin välityksellä.

Sega Mega CD

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitteella pystyy toistamaan tavallisia CD-levyjä sekä pelejä CD-ROM formaatissa.

Sega 32 X

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sega 32X, suunniteltiin lisäämään Mega Driven käyttöikää, ennen Sega Saturnin julkaisua. Laiteella pystyy pelaamaan 32-bittisiä pelejä.

Pelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Sega Mega Drive -peleistä
Sega Genesis 2

Tekniset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Prosessori: 16/32-bittinen Motorola 68000
    • Kellotaajuus: 7,61 MHz (PAL) / 7,67 MHz (NTSC)
  • Ääniprosessori: 8-bittinen Zilog Z80A
    • Kellotaajuus: 3,55 MHz (PAL) / 3,58 MHz (NTSC)
  • Keskusmuisti: 64 kilotavua
    • Ääniprosessorilla 8 kilotavua

Grafiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grafiikkapiiri: VDP (Video Display Processor)
  • Paletti:
    • 512 väriyhdistelmää
    • 61 eri väriä ruudulla yhtä aikaa
      • varjo- ja korostus -efektiä käyttämällä voidaan jopa kolminkertaistaa värien määrä
      • Värejä voi vaihtaa keskellä ruudun piirtämistä, saaden 61 muuta väriä
        • Hyvä esimerkki tästä on Sonic the Hedgehog -pelit, joissa käytettiin tätä tekniikkaa veden väreihin.
  • Resoluutio:
    • PAL: 320×240 pikseliä
    • NTSC: 320×224 pikseliä

Ääni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pää-äänipiiri: Yamaha YM2612 – 6-kanavainen FM-synteesi
    • 5 normaalia FM kanavaa, 1 FM/DAC kanava
  • Lisä-äänipiiri: Texas Instruments SN76489 – 4-kanavainen ohjelmoitava äänigeneraattori
    • 3 äänigeneraattoria, joissa kussakin 4 oktaavia ja yksi kohinageneraattori

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ [1]
  2. ↑ Supersarjan konsoli (Mikrobitti 9/1990, sivu 35)
  3. ↑ Sega Mega Drive segaretro.org. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi) 

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljännen sukupolven pelikonsolit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sega_Mega_Drive&oldid=22549651”