Medikalisaatio
Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen merkitsee yhtäältä lääketieteen vahvistumista, toisaalta elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisaatiossa lääketieteen valta laajenee aiemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Esimerkiksi lihomisesta, tietynlaisesta nautintoaineiden käytöstä tai seksuaalisesta käytöksestä sekä nukahtamisvaikeuksista on tehty sairauksia. Medikalisaatio-käsitteen luoja on Irving K. Zola.
Medikalisaation käsitteelle on annettu osin toisistaan poikkeavia sisältöjä. Ydinajatuksena on ollut puhua siitä lääketieteen ja lääkärien vallan kasvun yhteydessä, mutta laajassa mielessä se on tieteellisesti perusteltujen terveys- ja sairauskysymysten painottumista. Olennaista medikalisaatiossa on yhä yleisempi ihmiselämän tarkastelu lääketieteellisesti, terveyden kannalta.
Mielenterveyden ongelmien medikalisaatiota kutsutaan myös psykomedikalisaatioksi.[1]
Medikalisaation rinnalla länsimaissa on edennyt paramedikalisaatio, lääketiedeinstituution ulkopuolelle jäävien vointihoitojen painottuminen. Vaikka medikalisaatio ja paramedikalisaatio ovat osin vastakkaisia, ne myös ruokkivat toisiaan: kumpikin pitää huolen siitä, että terveyden ja sairauden kysymykset ovat keskeisiä.
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Medikalisoitumisen kriitikkojen mukaan medikalisaation myötä käyttäytyminen alistetaan lääketieteen valtaan, ja erilaisuus määrittyy lääketieteellisesti. Käyttäytymisen vaikutus voi olla joko terveellistä tai epäterveellistä, samoin käyttäytymisen ilmiasu voi olla tervettä tai sairasta. Toisaalta medikalisaatio on merkinnyt myös lääkärien aseman vahvistumista. Mutta kun kansalaiset medikalisaation edetessä ottavat huolehtiakseen omasta terveydestään, itsehoitoon panostetaan ja terveydenhuollon asiakkaat ovat yhä useammin oikeuksistaan kiinni pitäviä subjekteja, lääkärin aseman paraneminen medikalisaatiossa ei olekaan enää yksiselitteistä.
Kehityksen syitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lääketiede uskontona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Medikalisaatiota on selitetty sillä, että uskonnon yhteiskunnallisen aseman vähennyttyä lääkintä ja lääketiede ovat ottaneet aiemmin uskonnoilla olleita rooleja. Lastenlääkäri Robert S. Mendelsohn on esittänyt ajatuksen, että lääketiede on nyky-yhteiskunnassa korvannut uskonnon ja rokotukset ovat lääketieteen sakramentti, joka on muuntuma kristinuskon kasteesta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös Ivan Illich.[2]
Lääketieteen kentän laajeneminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhastaan lääketiede on esiintynyt yksilö- ja elintasolla. Nyttemmin tiede on laajentanut alaansa sekä suurempaan että pienempään mittakaavaan. Sosiaalilääketieteelliset alat ja epidemiologia tutkivat yhteisöjä, ja molekylaarinen lääketiede tutkii terveyteen molekyylitasolla vaikuttavia ilmiöitä. Molekylaarinen lääketiede pyrkii palauttamaan terveydentilaan liittyviä tekijöitä aina atomitasolle asti.
Kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaa lääketieteen vastaisellekin medikalisaation kritiikille, sen yliarvostuksen tunnistamiselle, on antanut Thomas McKeown. Hänen perusteesinsä on ollut, että lääketiede on ihmisten terveydentilan kohentumisessa historiallisesti katsoen varsin marginaalinen vaikuttaja. Erilaisten infektioiden katoaminen ja kuolleisuuden lasku selittyvät valtaosin elinympäristössä tapahtuneilla muutoksilla.
Toimittaja Artemis Kelosaari kirjoittaa medikalisaatiokritiikin olevan yliampuvaa: hän on erittäin kiitollinen lääketeollisuudelle ja sen keksinnöille, kuten hänen elämänsä parantaneelle ADHD-lääkkeelle, vaikka ADHD:täkin pidetään "muotidiagnoosina".[3]
Medikalisaatio Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa medikalisaatiokeskustelu ei vielä 1900-luvulla saanut paljonkaan kaikupohjaa. Etenkin kuopiolaiset terveyssosiologit ja kansanterveystutkijat nostivat 1990-luvulla useilla medikalisaatiota käsitelleillä julkaisuillaan asian yleisempään keskusteluun. Jo klassikkona medikalisaatiokirjallisuudessa voidaan pitää koulukunnan teosta Raimo Tuomainen ym.: Medikalisaatio – aikamme sairaus, Vastapaino, Tampere 1999.
2000-luvun alussa medikalisaatiokirjoittelu, -kritiikki ja -tutkimus vilkastuivat Suomessa selvästi.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hamilo, Marko: Luonnollisesti hullu, s. 149. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-787-2
- ↑ Ivan Illich: Medical Nemesis (kirja, 1976)
- ↑ Erään muotidiagnoosin tarina (SK 34/2024, sivu 42) Suomen Kuvalehti. 17.8.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Myllykangas, Markku: Rahan raiskaama terveydenhuolto. Helsinki: Rasalas, 2009. ISBN 978-952-5421-46-0
- Myllykangas, Markku & Tuomainen, Tomi-Pekka: Pharmageddon: Kuinka sairausteollisuus tekee meistä kipeitä. (Barrikadi-sarja 17) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36731-5
- Ryynänen, Olli-Pekka & Myllykangas, Markku: Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23735-3
- Tuomainen, Raimo ym.: Medikalisaatio: Aikamme sairaus. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-049-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Medikalisaatio ja paramedikalisaatio
- Terveystarpeiden lietsontaa: mistä medikalisaatiossa on kyse?
- Markku Myllykangas & Olli-Pekka Ryynänen: Terveyttä ei voi ostaa, vain terveyspalveluja. Skeptikko 3/2001, s. 4–10. (PDF)
- Teppo Ovaskainen: Tutkijat: Väite miesten ”rautakangesta” osa massahuijausta. Uusi Suomi 25.5.2010
- Yle: Lääkkeet – terveyttä vai rahastusta?