Me sotasankarit
| Me sotasankarit | |
|---|---|
| Catch-22 | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Joseph Heller |
| Kieli | englanti |
| Genre | sotaromaani |
| Julkaistu | 1961 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Markku Lahtela |
| Kustantaja | Gummerus |
| Julkaistu | 1962 |
| Sivumäärä | 546[1] |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Me sotasankarit (engl. Catch-22) on Joseph Hellerin vuonna 1961 kirjoittama satiirinen mustan huumorin sävyttämä sotaromaani. Suomenkielinen käännös julkaistiin 1962. Sen käänsi Markku Lahtela ja kustansi Gummerus.[1] Romaanista on tehty samanniminen näytelmäversio vuonna 1961, samanniminen elokuva vuonna 1970 ja televisiosarja vuonna 2019.
Hellerin romaani kuvaa Yhdysvaltain armeijan taistelulentäjiä toisen maailmansodan aikaan. Nimi Catch 22 viittaa sääntöön, mukaan lentäjä saisi vapautuksen lennoilta ainoastaan todistamalla olevansa mielisairas. Toisaalta vapautuksen hakeminen hengenvaarallisilta lennoilta olisi nimenomaan järkevän ihmisen toimintaa. Vapautusta anova lentäjä siis todistaa jo hakemuksellaan olevansa täysjärkinen, eikä vapautusta näin ollen voida myöntää.
Toinen romaanin esimerkki samasta logiikasta on Jossarianin ja Lucianan suhde. Luciana kertoo Jossarianille masentuneena, ettei kukaan mies halua avioitua hänen kanssaan, koska hän ei ole enää neitsyt. Jossarianin kosiessa Lucianaa tämä toteaa, ettei Jossarian ole täysjärkinen halutessaan naimisiin tytön kanssa, joka ei ole enää neitsyt, eikä hän itse voi puolestaan naida ketään vähäjärkistä.
Catch-22
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaani teki tutuksi termin catch-22 kuvaamaan tilannetta, jossa ongelman ainoa ratkaisu on ongelman itsensä estämä. "Catch-22" ei tarkoita mitä tahansa vaikeaa valintatilannetta tai ratkaisematonta ongelmaa, vaan nimenomaan yllä mainittujen tyyppistä kehäpäätelmäristiriitaa.
Jatko-osa Lopun ajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1994 Joseph Heller julkaisi Me sotasankarit -romaanin tarinaa jatkavan teoksen Closing Time, joka ilmestyi seuraavana vuonna suomeksi nimellä Lopun ajat.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Me sotasankarit kirjasampo.fi. Viitattu 9.9.2019.
- ↑ Petäjä, Jukka: Joseph Hellerin legendaarisen Me sotasankareiden jatko-osa kuvaa hulvattomien lentäjäpoikien myöhempiä vaiheita New Yorkissa Jossarian, Svejk ja Vonnegut. Helsingin Sanomat 23.12.1995. Viitattu 31.8.2016.