Mayerlis Angarita
| Mayerlis Angarita | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1980 |
| Ammatti | ihmisoikeusaktivisti |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
Anne Kleinin naisten palkinto (2018) International Women of Courage -palkinto (2021) |
| Järjestö | Narrar para Vivir |
Mayerlis Angarita (s. 1980) on kolumbialainen ihmisoikeusaktivisti, joka perusti vuonna 2000 Narrar para Vivir -nimisen järjestön auttamaan Kolumbian sisällissodassa kärsineitä naisia. Hän on tämän jälkeen ollut mukana muun muassa Kolumbian hallituksen ja FARC-sissiliikkeen välisessä rauhanprosessissa ja hallituksen toimielimessä toteuttamassa rauhaa tukevia päätöksiä.
Nuoruus ja äidin kaappaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Angarita kasvoi katolisessa perheessä, mutta hän halusi jo nuorena rikkoa tavanomaisia sukupuolinormeja. Hän muun muassa leikkasi itse hiuksensa lyhyiksi, pelasi jalkapalloa ja isänsä haaveiden vastaisesti unelmoi asianajajan urasta.[1]
Angarita oli vielä 14-vuotias, kun puolisotilaalliset joukot kaappasivat hänen äitinsä Gloria Robles Sanguino. Angaritan eno oli kidnapattu, kidutettu ja murhattu vain pari kuukautta aiemmin. Angaritan isä päätti muuttaa uuteen kaupunkiin, missä perhe joutui aloittamaan elämän tyhjästä. Angarita kuuli noihin aikoihin kansallisesta rauhanverkostosta Redepazista ja alkoi toimia mukana rauhanrakennusprosessissa.[1]
Ihmisoikeustyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Angarita perusti maaliskuussa 2000 Narrar para Vivir -nimisen järjestön, joka pyrkii auttamaan Kolumbian konfliktissa kärsineitä naisia tuskan ja surun selviytymisessä. Angarita oli kuukausi aiemmin ollut huminitaarisen komission mukana tutkimassa El Saladon verilöylyn seurauksia El Saladon kylässä. Siellä hän kertoi todistaneensa suurinta barbarismia, jota oli siihen mennessä nähnyt, vaikka olikin elänyt koko nuoren ikänsä sotatilan keskellä. Narrar para Vivir syntyi tapahtumien jälkeen, sillä Angarita ajatteli valtion unohtaneen kärsineiden ihmisten haavojen parantamisen.[1]
Vuonna 2000 hyväksytty YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1235 vahvisti naisten asemaa konfliktien ehkäisyssä ja rauhanrakentamisessa.[1][2] Naisjärjestöt otettiin päätöslauselman nojalla myös mukaan neuvottelemaan rauhaa FARC-sissiliikkeen ja Kolumbian hallituksen välillä. Narrar para Vivir oli yksi 18:sta järjestöstä, jotka esittivät ehdotuksia ja suosituksia rauhanneuvotteluiden sukupuolikomissiolle.[1] Angarita on vuodesta 2017 ollut mukana erityistoimielimessä, joka auttaa hallitusta luomaan rauhansopimusta tukevia päätöksiä. Toimielimeen kuuluu kolme jäsentä hallituksesta ja kolme FARC:sta.[3]
Angarita on kohdannut patriarkaattisessa kulttuurissa paljon vastusta, ja häntä kohtaan on isketty vuonna 2012, poliittisen kampanjoinnin aikana vuonna 2015 ja vuonna 2019.[1]
Angarita on palkittu rauhantyöstään. Hän jakoi vuonna 2018 journalisti Jineth Bedoya Liman kanssa Heinrich-Böll-säätiön Anne Kleinin naisten palkinnon. He saivat sen konfliktien keskellä olevien naisten ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhumisesta.[4] Yhdysvaltain ulkoministeriön International Women of Courage -palkinto Angaritalla myönnettiin vuonna 2021. Ulkoministeri Antony Blinkenin mukaan Angaritan työ on auttanut tuomaan hallitusta ja kansalaisjärjestöjä lähemmäksi toisiaan väkivallan ja huumekaupan pysäyttämiseksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Sara Tufano: Being a woman social leader in this country is much more difficult than being a male leader 20.10.2020. Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Ann-Sofie Stude: Naiset, rauha ja turvallisuus : Suomen kansallinen toimintaohjelma 2018-2021 Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.4.2022. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Sara Tufano: Premio de Mujeres Anne Klein 2018 a Jineth Bedoya Lima y Mayerlis Angarita Robles 14.12.2017. Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 28.4.2022. (espanjaksi)
- ↑ Anne Klein Women's Award 2018 Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 28.4.2022. (englanniksi)
- ↑ "Mayerlis Angarita has been instrumental in the impplementation of the Peace Accord in Colombia”: U.S. State Department 8.3.2021. Unidad para las Victimas. Viitattu 28.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mayerlis Angarita Wikimedia Commonsissa
