Max Aminoff
Feodor Maximillian (Max) Aminoff (15. tammikuuta 1853 Mietoinen – 8. kesäkuuta 1917 Turku) oli suomalainen vapaaherra ja Turun poliisimestari.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aminoff syntyi Saaren kartanossa Mietoisissa. Aminoffin isä oli eversti, vapaaherra Alexander Aminoff ja äiti Fredrika Charlotta Maria af Forselles. Aminoffin isoisä oli kreivi Johan Fredrik Aminoff ja isoisoisän isä oli kauppaneuvos Jacob af Forselles.[1][2]
Aminoff avioitui vuonna 1896 kirjailija Constance Caroline Leonie Borgströmin kanssa Englannin Favershamissa, jossa Constancen äiti omisti Provenderin kartanon Kentin kreivikunnassa. Constance Borgströmin vanhemmat olivat varakonsuli, kauppias Carl Emil Borgström ja Constance Paterson, sekä isoisä oli kauppaneuvos Henrik Borgström.[1][3]
Hänen veljensä oli Kuopion läänin kuvernööri, kenraaliluutnantti Johan Fredrik Gustav Aminoff.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aminoff aloitti lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1872. Hän aloitti Turun hovioikeuden auskultanttina vuonna 1879. Hänet ylennettiin varapiiripäälliköksi vuonna 1882 ja Turun poliisimestariksi vuonna 1882.[1]
Brinkhallin ja Airisniemen kartanon omistaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän omisti Brinkhallin kartanon vuosina 1902–1915. Vuonna 1915 hän osti Airisniemen kartanon alueen vuorineuvos Emil Sarlinilta. Aminoff rakennutti vuosina 1915–1917 Airisniemen kartanon päärakennuksen, jonka pohjaratkaisu oli lähes kopio Brinkhallin kartanosta.[4]
Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki
Pyhän Stanislauksen ritarikunta kolmannen luokan ritarimerkki (1894)
_ribbon.svg){kind=small}
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aminoff-suku
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Elgenstierna, Gustaf: Max Aminoff Den introducerade svenska adelns ättartavlor. Adelsvapen Wiki. Viitattu 21.4.2024.
- ↑ Af Forselles nr 2018 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ Seura: Sylvia Borgström eli silkkilaahukset kahisten kuin seikkailija ja päätyi Romanovin anopiksi – Suomi säilyi sydämen kadotettuna paratiisina Seura.fi. 3.12.2023. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Kartano Airisniemen Kartano. Viitattu 20.4.2024.