Mauno Koivuneva
Mauno Koivuneva (9. maaliskuuta 1904 Viipuri – 7. heinäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen vanhoillislestadiolainen pappi, Päivämiehen pakinoitsija Paimenpoika 1955–1978 ja Koiviston Viesti -lehden perustaja ja päätoimittaja.
Toiminta kristillisessä urheilutyössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mauno Koivuneva syntyi herännäishenkiseen kotiin Viipurissa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta Lyseosta keväällä 1926 hän aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Pappisopiskelujen loppuunsaattaminen viivästyi, koska Koivunevasta tuli SNLK:n poikatyön matkasihteeri vuonna 1929 ja SNMKY:n urheiluliiton sihteeri vuonna 1930. Tähän työhön hän sai vaikutteita kansainvälisestä NMKY:n toiminnasta, vierailtuaan mm. Tanskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1920–1930-lukujen vaihteessa. Vaikka Koivuneva erosi tehtävistään jo 1930-luvun alussa, aikakirjoihin jäivät hänen omat urheilusaavutuksensa NMKY:ssä eli mestaruudet 1 500, 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa vuosina 1929 ja 1930. Nyt hän sai lisäksi aikaa saattaa loppuun teologian opintonsa.
Pappisuran alkuvaiheet Viipurin hiippakunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erotutkinnon Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta hän suoritti joulukuussa 1933, ja papiksi hänet vihittiin Viipurissa 3. tammikuuta 1934. Uransa aluksi Koivuneva hoiti lyhytaikaisia tehtäviä Viipurin hiippakunnassa. Vuonna 1936 hän siirtyi Viipuriin nuorisopapiksi, myöhemmin samana vuonna Säyneisen seurakunnan vt. kirkkoherraksi. Koivunevan ensimmäisiä töitä Säyneisissä oli kirkon rakennusrahaston kokoaminen. Kirkon rakennustyö alkoi toukokuussa 1939 ja jo saman kuun loppupuolella muurattiin peruskivi. Ensimmäinen jumalanpalvelus kirkossa pidettiin marraskuussa 1939, mutta samassa kuussa alkanut talvisota siirsi kirkon vihkimisen seuraavan vuoden elokuulle. Talvisodassa Koivuneva oli ensin rintamapappina, mutta haavoituttuaan hän palasi seurakuntatyöhön Säyneisiin. Hän kuitenkin hävisi Arvo Nivalle papin vaalissa syyskuussa 1942 ja joutui jättämään seurakunnan.
Koivistolta Pohjois-Pohjanmaalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säyneisistä Koivuneva siirtyi Koivistolle Suomenlahden pohjukkaan keväällä 1943. Rauhan tultua hän toimi niin sanottuna evakkopappina vuodesta 1945 vuoteen 1951 ja teki kiertomatkoja Koiviston evakkojen parissa. Hän oli myös perustamansa Koiviston Viesti -lehden päätoimittaja. Koivistolta Koivuneva siirtyi Pohjanmaalle Haapavedelle viralliseksi apulaiseksi vuosiksi 1951 ja 1952 ja sieltä edelleen Utajärven kirkkoherraksi vuonna 1953. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vasta vuonna 1971. Kirkkoherran työn ohella Koivuneva toimi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnamiehenä. Hän oli myös tunnettu poronhoitoharrastuksestaan ja toiminnastaan metsätyömiesten parissa savotoilla. Ehkä parhaiten hänet kuitenkin muistetaan Päivämies-lehteen Paimenpoika-nimimerkillä kirjoittaneena pakinoitsijana vuodesta 1955 alkaen vuoteen 1978 saakka.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mauno Koivunevan puoliso oli vuodesta 1936 lähtien sairaanhoitaja Toini Tellervo Aarne. Heille syntyi kaikkiaan viisi lasta vuosina 1936–1944.
Jäätyään eläkkeelle Koivuneva siirtyi ensin Oulunsaloon vuosiksi 1971–1979, sitten Nurmijärvelle 1979–1985 ja lopuksi Helsinkiin 1985–1989. Hän kuoli Helsingissä heinäkuussa 1989.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korhonen, Arvi (toim.): Utajärven vaiheita. Muistojulkaisu kirkon 200-vuotisjuhlaan. Utajärven seurakunta. Kauppakirjapaino Oy, 1962.
- Karjalainen, Elina: Jumalan viuhakkeet. Utajärven hauska pappi. Suomen Kuvalehti, nro. 50, 17.12.1971, s. 40–42.
- Kupsala, Jari: Yksilön elämäntarina ja maailmankuvalliset muutokset. Uskontoantropologinen tutkimus Mauno Koivunevasta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 1990.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juhani Karanta: Mauno Koivuneva (Arkistoitu – Internet Archive). Kirjastovirma, 2003 (viitattu 9.3.2009)
- Suomen Koivisto-Seura ry: Koiviston Viesti -lehti (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 9.3.2009)
- Seppänen, V. 2008. Paimenpojan kintereillä: Savotoilta seurapirtteihin 1955-1963. Omakustanne. Painopaikka: Oulun yliopistopaino. 451 s. ISBN 978-952-92-3723-4
- Seppänen, V. 2009. Paimenpojan kintereillä: Marttiselta maailmalle 1964-1967. Omakustanne. Painopaikka: Oulun yliopistopaino. 492 s. ISBN 978-952-67163-0-5
- Seppänen, V. 2010. Paimenpojan kintereillä: Täältä meiltä muualle 1968-1971. Omakustanne. Painopaikka: Oulun yliopistopaino. 495 s. ISBN 978-952-67163-1-2
- Seppänen, V. 2011. Paimenpojan kintereillä: Rannoilta rajaseuduille 1972-1975. Omakustanne. Painopaikka: Uniprint Oy, Oulu. 501 s. ISBN 978-952-67163-2-9
- Seppänen, V. 2012. Paimenpojan kintereillä: Viimeiset kierrokset 1976-1989. Omakustanne. Painopaikka: Uniprint Oy, Oulu. 197 s. ISBN 978-952-67163-3-6