Matti Viinamaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Viinamaa eli ”Viina-Matti” (8. helmikuuta 1859[1] Haapavesi15. helmikuuta 1936 Haapavesi) oli Haapavedeltä kotoisin ollut suomalainen kansanrunoilija ja originelli.[2][3][4]

Haapaveden Rytkynperän Peltolassa syntyneen Matti Viinamaan vanhemmat olivat Pyhäjoelta kotoisin ollut Antti Eerkinpoika Ylioja ja Nivalasta kotoisin ollut Eeva-Stiina Antintytär Peräaho. Suurimman osan elämästään Viinamaa asui Vatjusjärvellä Viinala-nimisellä pientilalla. Viimeksi hän omisti Humalojan kylässä sijainneen Kanervan torpan.

Viina-Matti oli tunnettu pilkkarunoistaan, joita hän teki myös tilauksesta maksua vastaan. Matilla oli musta pitkä parta ja tukka, joka valui harteille asti. Hän kiersi esiintymässä markkinoilla, käräjäpaikoilla ja muissa yleisötilaisuuksissa käyttäen esiintymisasunaan pitkää maahan asti ulottuvaa leninkiä ja päähineenä hänellä oli pannumyssy. Mattia myös pelättiin, koska hän saattoi tehdä pistävän pilkkarunon sellaisesta henkilöstä, joka oli jollakin tavoin loukannut häntä.

Pilkkarunojen ohella Viinamaa kirjoitti runoja myös ajankohtaisista tapahtumista (Nivalan konikapina, Lapuan liike) sekä muun muassa uskontoon ja politiikkaan liittyneistä aiheista. Viinamaa voitti Suomen Kuvalehden järjestämän kansanrunoilijoiden kilpailun runollaan Laulun into. Hän oli myös keksijä ja hän rakenteli erilaisia kulkuvälineitä ja soittimia.

Viinamaa ei kirjoittanut runojaan muistiin paperille vaan säilytti ne muistissaan. Hän tunsi tarkoin Raamatun ja Kalevalan ja hän käytti runoissaan enimmäkseen heksametri-mittaa. Viinamaa esiintyi usein runoineen Haapaveden nuorisoseuran järjestämissä lausuntakilpailuissa.[4] Juhannusyöksi Viinamaa saapui tavallisesti Kalajoen hiekkasärkille, jossa hän keräsi ympärilleen suuren joukon innostuneita kuulijoita.[5]

Viina-Matin runoja on julkaistu Hilkka Merikallion toimittamassa kirjassa Viina-Matin veisuja vuonna 1968. Kaikkiaan Viina-Matti kirjoitti elämänsä aikana noin 150 runoa, mutta merkittävä osa niistä hävisi vuonna 1927, kun tulipalo tuhosi Matin kotimökin Viinalassa.[6] Matti Viinamaa kuoli 77-vuotiaana Haapaveden kunnalliskodissa. Viinamaa oli toista viikkoa aikaisemmin sairastunut keuhkokuumeeseen ja lähtenyt sitten kotoaan kävelemään maantielle. Hän kaatui voimien pettäessä tielle ja kun hänellä ei ollut kotona ketään hoitajaa vietiin hänet Haapaveden kunnalliskotiin.[3][4]

Matti Viinamaa testamenttasi Humalojan kylässä sijainneen torppansa Haapaveden osuuskaupalle. Runoilija J. H. Erkko poikkesi aikoinaan matkoillaan Haapavedelle ja tutustuttuaan Matti Viinamaahan hän totesi että Matti Viinamaa oli kuin rikkakasalla kasvanut kukkanen. Kaikki muodinmukaisuus sekä vaatetuksessa että sanoissa oli Matin mielestä raamatunvastaista ja pelkästään pahasta.[7]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]