Matti Lukkarila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Juhani Lukkarila (s. 12. tammikuuta 1955 Utajärvi)[1] on suomalainen elokuvatutkija. Hän on toimi vuodesta 1993 vuoteen 2022 Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ja sen edeltäjän Suomen elokuva-arkiston johtajana.[2]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Lukkarila syntyi vaihdemies Heikki Lukkarilan ja Martta Isoahon perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1980 on Liisa Sinikka Härmä.[1] Lukkarila varttui Oulussa ja innostui elokuvista jo koulupoikana. Vuonna 1974 ylioppilaaksi tullut Lukkarila opiskeli Oulun yliopistossa ja vuodesta 1985 Länsi-Berliiniissä ja eteni tohtoritutkintoon asti. Oulun yliopistossa 1991 tarkastetun väitöskirjan aiheena olivat unkarilaisen Béla Balázsin elokuvateoriat. 1990-luvun alussa Lukkarila toimi vierailevana tutkijana Wisconsinin yliopiston elokuvatutkimusyksikössä Wisconsin Center for Film and Theater Research.[3]

  • Teatterielämää Oulussa vuosina 1879–1905 : luetteloita ja hiukan tulkintaa. Oulun ja sen lähiympäristön sanataide -tutkimusprojekti, 1981. ISBN 951-99328-6-0.
  • Etsijät, 1983
  • Kun hirviöt heräävät: kauhu ja taide, 1986 (toim. Raimo Kinisjärven kanssa)
  • Elokuvateorian historia: artikkelikokoelma, 1989 (toim. Raimo Kinisjärven, Tarmo Malmbergin ja Tauno Malmbergin kanssa)
  • Sininen valo : Béla Balázs ja hänen elokuvateoriansa, 1991 (väitöskirja, julk. Pohjoinen, ISBN 951-749-141-7)
  • Elävän kuvan vuosikirja 1992, 1992 (Erkki Huhtamon kanssa)
  • Pietarin formalistit, 2000 (toim. Tapio Riihimäen kanssa)
  • Valentin Vaala, 2004 (Kimmo Laineen ja Juha Seitajärven kanssa).
  1. a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 543. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
  2. Savonen, Tuomas: 50 vuotta huomenna: Filmikärpänen puri oululaispoikaa (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 11.1.2005. Viitattu 27.11.2016.
  3. Lukkarila, Matti: ”Elokuvatutkimuksen lähteillä”, Elävän kuvan vuosikirja 1993, s. 52–55. Suomen elokuvasäätiö, 1993. ISBN 951-37-1086-6