Matti Bergström (lääkäri)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Bergström.

Rudolf Alarik Matias (Matti) Bergström (1. maaliskuuta 1922 Teisko – 13. heinäkuuta 2014 Helsinki[1]) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston fysiologian professori.[2][1]

Bergströmin vanhemmat olivat insinööri Carl Gustaf Bergström ja Stanislawa von Bleidorn. Hän tuli ylioppilaaksi 1941 (Svenska samskolan i Tammerfors) ja opiskeltuaan Helsingin yliopistossa valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1952. Lääketieteen tohtoriksi Bergström väitteli 1957, ja fysiologian dosentti hänestä tuli 1960.[3] Helsingin yliopiston tehtävien lisäksi Bergström työskenteli 1950-luvun lopussa Puolustusvoimien psykofysiologisessa laitoksessa. Jatkosodassa hän toimi lentäjänä.[4][2]

Bergström oli 1963–1989 Helsingin yliopiston fysiologian professori.[2][5] Hän tutki etenkin hermoston fysiologiaa. Hän on tunnettu tieteen popularisoija. Kirjoituksissaan hän pohtii varsinkin ihmisen aivojen toiminnan ja psyyken suhdetta.[1][6] Teoksessaan Lapsi – viimeinen orjamme (1997) Bergström ottaa voimakkaasti kantaa lasten kohteluun yhteiskunnassamme. Hän kuvasi muun muassa, kuinka kaavamainen koulujärjestelmä heikentää lasten luovuutta.[7]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aivojen fysiologiasta ja psyykestä. Taskutieto, 146. WSOY, 1979. ISBN 951-0-08796-3.
  • Uuden lukion psykologia: Toiminnan motiivit ja hermostollinen tausta, 3, 4. kurssi. Anneli Vilkko, Mirja Kalliopuska, Matti Bergström. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11828-1.
  • Minkä varassa jaksan elää. Toimittanut Salme Saure. Otava, 1983. ISBN 951-1-07644-2.
  • Vihreä teoria. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12682-9.
  • Aivot ja evoluutio. Matti Bergström, Jorma Sauvala. Taskutieto, 169. WSOY, 1986. ISBN 951-0-12626-8.
  • Hjärnans resurser: En bok om idéernas ursprung. Jönköping: Seminarium, 1990. ISBN 91-86328-72-7.
  • Mustat ja valkeat leikit: Leikki, kaaos ja järjestys aivoissa. Suomentanut Ritva Liljamo. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21791-3.
  • Lapsi - viimeinen orjamme (Barnet – den sista slaven, 1991). Suomentanut Ritva Liljamo. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21790-5.
  • Politiikan aivot: Mahdollisuuspilvestä arvojen kautta ajatteluun. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Matti Kinnunen. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-159-6.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Korppi-Tommola, Aura: ”Bergström, Matti (1922–2014)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 577. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 77. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.11.2012).
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 77. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 42–43. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  5. ↑ Bergsröm, Matti: Curriculum Vitae – Matti Bergström Matti Bergström, Emeritus Professor. 1.4.2002. Matti Bergström. Arkistoitu 7.9.2013. Viitattu 24.11.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Yhdistyksen kunniajäsenet. Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistys. Viitattu 24.11.2012.
  7. ↑ Bergström, Matti: Lapsi – viimeinen orjamme. WSOY, 1997.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Bergström_(lääkäri)&oldid=22181321”