Matoetana
| Matoetana | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Matoetanat Boettgerillidae |
| Suku: | Boettgerilla |
| Laji: | pallens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Boettgerilla pallens |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Matoetana (Boettgerilla pallens) on pieneen matoetanoiden heimoon kuuluva kotilolaji. Suomessa sitä tavataan ainoastaan kasvihuoneissa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji on venyneenä muodoltaan hyvin matomainen sillä se voi olla jopa 5 cm pitkä mutta vain muutaman millimetrin levyinen. Kokoon vetäytyneenä muoto muistuttaa enemmän tyypillistä etanaa. Iho on läpikuultava, kellertävä tai vaaleanharmaa, mutta pää ja selkäpuoli ovat usein sinertävät. Nuoret yksilöt ovat hyvin vaaleita. Ihon nystyt ovat hyvin litteitä. Selän selvästi erottuva harjanne ulottuu eläimen peräpään kärjestä kilven teräväkulmaiseen takareunaan. Hengitysaukko on kilven keskiosassa oikealla kyljellä. Antura on vaalea ja eläimen erittämä lima kirkasta.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matoetana on alkujaan Kaukasukselta, mutta levinnyt viimeisen sadan vuoden aikana nopeasti lähes koko Eurooppaan. Lisäksi se esiintyy paikoittaisena Keski-Aasiassa ja vieraslajina Brittiläisen Kolumbian alueella Kanadassa sekä Etelä-Amerikassa Kolumbiassa. Suomessa matoetanan ainoa esiintymä on Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa.[1][2]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matoetana elää lähinnä maan alla ja kykenee kaivautumaan jopa 60 cm:n syvyyteen, mutta oleskelee enimmäkseen melko lähellä maanpintaa. Se osaa myös hyödyntää kastematojen tekemiä käytäviä. Laji käyttää ravinnokseen maatuvaa kasviainesta, kasvien juuria ja sieniä, mutta myös kastematojen ulosteita, muiden kotiloiden munia ja joskus eläinten raatoja. Ruokaillessaan etana näykkii vain muutaman suupalan ja jatkaa sitten matkaansa.[1][3]
Matoetana parittelee ja munii loppukesän ja syksyn aikana. Kukin yksilö munii 1–6 munan ryhmiä muutaman kymmenen senttimetrin syvyyteen maan alle. Eläin kuolee melko pian munimisen jälkeen.[3]
Vahingoittaessaan kasvien juuria matoetana saattaa muodostua tuholaiseksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luonnontieteellinen keskusmuseo (Arkistoitu – Internet Archive)