Operaattori (matematiikka)
Matemaattinen operaattori on funktio, joka muuntaa toista funktiota. Operaattorilla voi olla miten monta tahansa operoitavaa kohdetta, jolle se suorittaa toimintonsa, mutta useimmiten kohteita on vain yksi.
Määritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaattori on siis muunnoslaki, joka muuntaa funktion uudeksi funktioksi. Jos merkitään tutkittavaa operaattoria symbolilla ja operoidaan sillä funktiota , niin saadaan uusi funktio . Tämä voidaan ilmaista muodossa .[1]
Operaattori vai funktio?
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaattoreita käytetään yleensä reaalilukuja monimutkaisempiin matemaattisiin kokonaisuuksiin, kuten vektoreihin, satunnaismuuttujiin ja matemaattisiin lausekkeisiin. Jos funktion lähtö- tai määrittelyjoukon rakenne on reaalilukua huomattavasti monimutkaisempi, se määritellään useimmiten operaattoriksi. Vastaavasti, jos funktion lähtö- ja maalijoukot ovat reaalilukuja, kutsutaan sitä vain funktioksi. Esimerkkinä tämänlaisesta monimutkaisten matemaattisten kokonaisuuksien operoimiseen ovat derivaatta- ja integraalioperaattorit .
Lisäksi, funktiota kutsutaan operaattoriksi, jos sitä käytetään usein tai sen merkintätapa on nopeampi kuin funktion yleinen muoto . Esimerkkejä tällaisesta tapauksesta ovat summaoperaattori , jako-operaattori ja kertomaoperaattori . Näiden käyttö ei välttämättä liity monimutkaisten matemaattisten kokonaisuuksien laskemiseen.
Esimerkkejä matemaattisista operaattoreista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lineaarisia operaattoreita käytetään lineaariavaruuksissa summaamaan vektoreita ja kertomaan skalaareilla.
Todennäköisyysteorian operaattorit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Todennäköisyyslaskentaan liittyviä operaattoreita ovat mm. odotusarvo, varianssi ja kertoma.
- Derivaatta kuvaa operoitavan funktion muutosnopeutta jonkin muuttujan sutheen.
- Integraali on derivaatan käänteisoperaattori.
- Gradientti on kuin derivaatta tai osittaisderivaatta, mutta sillä operoidaan erikseen eri muuttujien suhteen.
- Divergenssi on gradientin ja operoitavan vektorikentän pistetulo.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Markku Lehto: ”Luku 3.1”, Fysiikan matemaattiset perusteet II (FYS200), s. 33. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto, 2001. ISBN 951-39-0910-7 ISSN 0357-9344
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jalava, Väinö: Moderni analyysi II. (25, 165 sivua) Tampere: TTKK, 1977. ISBN 951-720-250-4