Maria-Emma Schul-Martin
| Maria-Emma Schul-Martin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Maria-Emma Schul-Martin oik. Marija Emma Šūle |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1896 Dobele, Liivinmaa |
| Kuollut | 15. joulukuuta 1943 (47 vuotta) Auschwitz |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto |
| Ammatti | vakooja |
Maria-Emma Schul-Martin (oik. Marija Emma Šūle, 5. huhtikuuta 1896 Dobele, Liivinmaa – 15. joulukuuta 1943 Auschwitz) oli 1920- ja 1930-luvuilla toiminut neuvostoliittolainen vakooja, joka pidätettiin 1933 Suomessa niin sanotun suuren vakoilujutun yhteydessä.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latvialaissyntyinen Marija Emma Šūle liittyi 1919 Venäjän kommunistisen puolueen jäseneksi ja vuonna 1920 hän siirtyi puna-armeijan tiedustelun palvelukseen. Hän työskenteli 1922–1923 Saksassa, Tšekkoslovakiassa, Itävallassa ja Romaniassa.
Šūle toimi Neuvostoliiton Tšekkolovakian lähetystön konekirjoittajana ja salakirjoitusvirkailijana 1922–1923. Vuosina 1923–1926 hän toimi aviomiehensä Alfred Tyltynin (1897–1942) avustajana Pariisissa, jossa Tyltyn johti puna-armeijan tiedustelua Ranskassa. Tämä jälkeen Alfred Tyltyn ja Marija Emma Šūle työskentelivät yhdessä ensin Saksassa 1926–1927 ja sitten Yhdysvalloissa 1927–1930.
Šūle palasi Moskovaan vuonna 1930 ja toimi sitten helmikuuhun 1931 saakka puna-armeijan tiedustelupalvelun päämajassa osastonjohtajana.
Vuonna 1931 Šūle siirtyi Suomeen jossa hän alkoi johtaa noin 30 henkilön vahvuista tiedusteluryhmää. Hän esiintyi Suomessa varakkaana kanadanranskalaisena seurapiirirouvana nimeltä Mary-Louise Martin ja hän piti Helsingissä omaa salonkiaan Kaivopuistossa. Vakoojana toimiessaan Šūle käytti useita nimiä kuten Helene Holl, Olga Zeiler-Winter, Müller-Tiltin, Meerbach, Paquette, Stein ja Stone. Julkisuudessa hän tuli paljastuttuaan tunnetuksi nimellä Schul-Martin.
Schul-Martin pidätettiin 1933 niin sanotun suuren vakoilujutun yhteydessä ja hovioikeus tuomitsi hänet 1934 kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen valtionpetoksen valmistelusta ja valtionsalaisuuksien paljastamisesta. Vakoilujutun yhteydessä tehtiin pidätyksiä myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Pidätyksen jälkeen Schul-Martin sai Neuvostoliitossa Punaisen lipun kunniamerkin ansioistaan tiedustelijana.
Marraskuussa 1942 Schul-Martinin luovutettiin Saksalle Valpon apulaisjohtajan Ville Pankon päätöksellä. Suomen Gestapolle tekemiä ihmisluovutuksia tutkineen Elina Sanan tietojen mukaan Schul-Martin olisi kuljetettu S/S Hohenhörn -laivalla Saksaan ja viety Auschwitzin keskitysleirille, jossa hänet olisi ammuttu.[1][2] Auschwitzin kuolleiden luettelon mukaan Marija Schul murhattiin leirillä 15. joulukuuta 1943.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tyltyn’ (Shul’), Maria (Maria-Emma) Yurievna (1896-1938?). DocumentsTalk.com. Arkistoitu 13.5.2012.
- Kilpi, Harri: Vakoiludraaman sivunäytös Merikasarmilla. Ulkoasiainministeriö. 15.6.2010. Arkistoitu 1.7.2013.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sana, Elina: Luovutetut : Suomen ihmisluovutukset Gestapolle, s. 161–165. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 978-951-02797-5-5
- ↑ Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit : brittitiedustelu Suomessa 1918–1941, s. 171. Jyväskylä: WSOY, 2014. ISBN 978-952-30002-5-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vakoilijatar "Mary-Louise" E. K:n suuri kaappaus, Suomen Kuvalehti, 04.11.1933, nro 45, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Vakoojat kiinni! Pentikäisen pako paljasti muut vakoojakoplan jäsenet, Hakkapeliitta, 07.11.1933, nro 45, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Örnulf Tigerstedt : Vastavakoilu iskee, Otava 1943 (Internet Archive), luku Suuri vakoilujuttu sivut 142-196