Marxilainen kansantaloustiede
| Marxilainen kansantaloustiede | |
|---|---|
 Neljännen painoksen kansikuva (1972). |
|
| Kirjailija | Eino Nevalainen ja Matti Antero Peltonen |
| Kieli | Suomi |
| Genre | Tietokirjallisuus |
| Kustantaja | Kansankulttuuri |
| Julkaistu | 1966 ja 1972 |
| Sivumäärä | 525 |
| ISBN |
951-615-002-0 (nidottu) 951-615-003-9 (sidottu) |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Marxilainen kansantaloustiede on alun perin vuonna 1966 julkaistu oppikirja, joka nimensä mukaisesti käsittelee taloutta marxilaisen talouden näkökulmasta. Kirja pohjautuu Eino Nevalaisen 1948–1949 kirjoittamaan oppikirjaan. Sitä modernisoi ja laajensi Matti Peltonen vuonna 1966.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällysluettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alkulause s. 5
- A. Johdanto
- I luku. Kansantaloustieteen tutkimuskohde ja metodi s. 9
- B. Kapitalismia edeltäneet tuotantotavat
- II luku. Alkukantainen yhteisö s. 29
- III luku. Orjanomistusjärjestelmä s. 38
- IV luku. Feodaalinen tuotantotapa s. 49
- V luku. Tavara ja arvo s. 62
- VI luku. Rahateoria s.92
- VII luku. Kapitalistisen tuotantotavan edellytysten muodostuminen s. 120
- C. Kapitalistinen tuotantotapa
- VIII luku. Pääoma ja lisäarvo s. 133
- IX luku. Kapitalistisen tuotantotavan kehittyminen s. 157
- X luku. Työpalkka ja työpäivä s. 186
- XI luku. Pääoman kasaantuminen ja työväenluokan aseman kehitys s. 222
- XII luku. Pääoman kiertokulku s. 271
- XIII Luku. Teollisuuskapitalistin voitto s. 292
- XIV luku. Kauppa ja kauppavoitto s.311
- XV luku. Lainapääoma ja korko s. 331
- XVI luku. Maankorko ja kapitalismin kehitys maataloudessa s. 344
- XVII luku. Kansantulo kapitalistisessa yhteiskunnassa s. 372
- XVIII luku. Yhteiskunnallinen uusintaminen ja taloudellinen kasvu kapitalistisessa yhteiskunnassa s. 394
- XIX luku. Suhdannevaihtelut s. 414
- XX luku. Kapitalismin monopolinen vaihe s. 444
- D. Kommunistinen tuotantotapa
- XXI luku. Lyhyt katsaus sosialismin taloudellisiin lakeihin s.495[2]
Lainaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Tavarafetišismi
Tavarantuotannon vallitessa esineet, tavarat, saavat erityisiä ikään kuin yliluonnollisia ominaisuuksia joiden selittäminen on tarpeellista tavarantuotannon ymmärtämiseksi.
Kun kengät ja takki markkinoilla vaihdetaan toisiinsa, on se ilmausta siitä, että suutari ja räätäli ovat työskennellet toisiansa varten. Kun takki ja kengät markkinoilla saavat arvon, jonka mukaan niitä verrataan toisiinsa, on tässä kysymys vain kahden tavarantuottajan työmäärien vertailusta. Suutarin ja räätälin väliset tuotannolliset suhteet ilmenevät markkinoilla esineiden kenkien ja takin välisenä suhteena.
Sellaisenaan ei tavaroissa enempää kuin rahassakaan ole mitään salaperäistä eikä selittämätöntä. Käyttöarvoina eli hyödykkeinä ne ovat välineitä ihmisten erilaisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja arvoina tulosta yleisinhimillisten työn kuluttamisesta. Mitään yliluonnollisia ominaisuuksia eivät työn esineet voi saada sen johdosta, että ihminen niitä jalostaa. Se että ihmisten väliset suhteet näyttävät esineiden välisiltä suhteilta eli tavarafetišismi, kuten Marx sitä nimittää, johtuu tietyistä yhteiskunnallisista suhteista.»
(Nevalainen, Eino; Peltonen, Matti Antero: ”V luku. Tavara ja Arvo”, Marxilainen kansantaloustiede, s. 90. Helsinki: Kansankulttuuri, 1972. ISBN 951-615-003-9 )
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nevalainen, Eino; Peltonen, Matti Antero: ”Alkulause”, Marxilainen kansantaloustiede, s. 6. (Ensimmäisen painoksen alkulauseesta) Kansankulttuuri OY Helsinki, 1972. ISBN 951-615-003-9
- ↑ Nevalainen, Eino; Peltonen, Matti Antero: ”Sisällysluettelo”, Marxilainen kansantaloustiede, s. 521-525. Helsinki: Kansankulttuuri, 1972. ISBN 951-615-003-9