Marvelous Marvin Hagler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: viitemalline suomeksi fi.wikipediassa.
Marvelous Marvin Hagler
Henkilötiedot
Koko nimi Marvelous Marvin Hagler, ent. Marvin Nathaniel Hagler
Syntynyt23. toukokuuta 1954
New Ark, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut13. maaliskuuta 2021 (66 vuotta)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Marvelous
Pituus 177 cm
Painoluokka Keskisarja
Kätisyys Vasenkätinen, eli nyrkkeilytermein Southpaw
Ammattilaistilastot
Ottelut 67
Voitot 62
– tyrmäysvoitot 52
Tappiot 3
Ratkaisemattomat 2
Aiheesta muualla
www.marvelousmarvin.com

Marvelous Marvin Hagler (synt. Marvin Nathaniel Hagler; 23. toukokuuta 1954 Newark, New Jersey – 13. maaliskuuta 2021[1][2]) oli yhdysvaltalainen keskisarjan nyrkkeilijä ja painoluokkansa maailmanmestari vuosina 1980–1987. Hän puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi 12 kertaa eli vain kaksi kertaa vähemmän kuin keskisarjan tittelipuolustusten ennätystä (14) hallussaan pitävä Carlos Monzón. Ring Magazine asetti Haglerin listallaan "100 parasta iskijää" sijalle 35.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskisarjan maailmanmestariksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marvin Hagler voitti vuonna 1973 amatöörinä AAU:n nyrkkeilymestaruuden. Hänet valittiin turnauksen parhaaksi nyrkkeilijäksi.[3] Hagler siirtyi samana vuonna ammattilaiseksi. Apulaisvalmentaja Roger Perronin mukaan Hagler ei halunnut odottaa kolmea vuotta seuraavia olympialaisia vaan halusi tienata rahaa. Perronin mukaan Hagler tienasi ensimmäisestä ammattilaisottelustaan 40 dollaria.[4] Hänellä meni aikaa nousta huipulle: "Joe Frazier sanoi minulle kerran, että minulla on kolme hutia vastassani: olen vasenkätinen (southpaw), musta ja osaan lyödä. Ehkä minun olisi pitänyt syntyä oikeakätiseksi valkoiseksi neidiksi".[3] Hagler otteli vuodesta 1976 lähtien tappiotta ja hänelle oli vaikea löytää vastustajia. Asiat muuttuivat, kun Haglerin valmentajat Pat ja Goody Petronelli veivät suojattinsa Bob Arumin johtamaan Top Rank -nyrkkeilytalliin, jonka jälkeen hän pääsi pian ottelemaan ensimmäisestä maailmanmestaruudestaan.[4] Viidennessäkymmenennessä ottelussaan Hagler kohtasi keskisarjan maailmanmestaari Vito Antuofermon, mutta 15 eräinen ottelu päättyi yllättäen tasapeliin. Tasatilanteessa maailmanmestari Antuofermo sai pitää tittelinsä. Kehätuomari Mills Lane oli varma, että Hagler oli voittanut, ja antoi hänelle ennen voittajan julkistamista neuvoja siitä, minne päin hänen pitää katsoa.[5] Tasatilanne katkaisi Haglerin kahdenkymmenen ottelun mittaisen voittoputken.[3]

Hagler voitti vihdoin maailmanmestaruuden ottelussa Alan Minteriä vastaan Wembley Arenalla Lontoossa käydyssä kamppailussa. Hagler voitti kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Brittiyleisö protestoi päätöstä heittämällä oluttölkkejä kehään.[6] Vuonna 1982 hän kyllästyi siihen, etteivät televisiokanavat käyttäneet hänen lempinimeään "Marvelous", ja vaihtoi nimensä virallisesti Marvelous Marvin Hagleriksi.[3]

Ottelu Thomas Hearnsia vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. huhtikuuta 1985 Hagler puolusti mestaruuttaan Thomas Hearnsia vastaan. Hearnsin odotettiin hyödyntävän nopeuttaan, mutta ennen ottelua hän tunsi jalkansa heikoiksi ja päätti hakea voittoa nopealla tyrmäyksellä. Ottelun ensimmäistä erää pidetään yhtenä nyrkkeilyhistorian hurjimmista. Hearns iski Hagleria oikealla koukulla leukaan, mutta mursi iskiessä kämmenensä. Hearnsin aggressiivisuus sai myös hitaana aloittajana tunnetun Haglerin hyökkäämään voimalla. Kädestä huolimatta Hearns jatkoi ottelua ja onnistui jo ensimmäisessä erässä iskemään vertavuotavan haavan Haglerin otsaan. Toisessa erässä haavan verenvuoto alkoi häiritä Haglerin näkökykyä ja tuomarit harkitsivat ottelun keskeyttämistä. Hagler kuitenkin jatkoi ja tyrmäsi Hearnsin kolmannessa erässä säilyttäen maailmanmestaruutensa. Nyrkkeilylehti The Ring piti ensimmäistä erää yhtenä kaikkien aikojen eristä ja koko ottelua "nyrkkeilyhistorian sähköistävimpinä kahdeksana minuuttina".[7]

10. maaliskuuta 1986 Hagler puolusti mestaruuttaan Robert Mugabia vastaan. Hagler voitti ottelun 11. erässä, mutta hänen ottelemisensa herätti kamppailua seuranneen, tuolloin uransa jo lopettaneen Sugar Ray Leonardin huomion. Hänen mielestään Mugabi oli hetkittäin jopa hallinnut ottelua, mikä vaikutti Leonardin päätökseen palata takaisin nyrkkeilykehään ja haastaa Hagler maailmanmestaruusottelussa.[4] Ottelun jälkeen Hagler harkitsi uransa lopettamista.[8] Hagler olisi omien sanojensa mukaan myös lopettanut uransa ellei Leonard olisi halunnut otella häntä vastaan.[4]

Mestaruuden menettäminen ja lopettaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagler menetti mestaruutensa vuonna 1987 paluun tehneelle ja keskisarjaan nousseelle Sugar Ray Leonardille, joka voitti hänet kiistanalaisella pistetuomiolla 2 - 1. Leonard lähti vedonlyöntisuhteessa 5–2 altavastaajana.[9] 33-vuotias Hagler oli otellut voittamattomana viimeiset kymmenen vuotta ja hallinnut niistä seitsemän ajan keskisarjan mestaruutta. 30-vuotias Leonard taas ei ollut otellut kolmeen vuoteen.[10] Leonard tienasi ottelusta 11-12 miljoonaa, kun maailmanmestari Haglerin palkkio oli 13-14 miljoonaa dollaria.[11]

Ottelun väitettiin ennen toteutumistaan herättäneen enemmän huomiota, kuin raskaansarjan maailmanmestaruusottelu Thrilla in Manila Muhammad Alin ja Joe Frazierin välillä.[12] Vasenkätinen Hagler aloitti ottelun oikeakätisessä lyöntiasennossa.[4] Kamppailun alussa Leonard liikkui paljon ja pyrki lyömään iskusarjoja häntä takaa-ajaneeseen Hagleriin. Leonard voitti selvästi ottelun neljä ensimmäistä erää.[9] 5. ja 6. erässä Hagler pääsi haluamalleen etäisyydelle, ja onnistui voittamaan erät nimiinsä. Yhdeksännessä erässä Hagler onnistui saamaan Leonardin ajettua nurkkaan ja lyötyä tätä iskusarjoilla, mutta tämä onnistui pääsemään pois ja lyömään iskusarjoilla Hagleria kasvoihin.[9] Ottelu päättyi 12. erän jälkeen pistetuomioon, joka jakoi mielipiteitä asiantuntijoiden ja nyrkkelyfanien keskuudessa: Lou Filippo piti Hagleria voittajana pistein 115–113, mutta loput kaksi tuomaria (Jo Jo Guerra ja Dave Moretti) nimesivät Leonardin voittajaksi pistein 118–110 ja 115–113.[4][9] Varsinkin Guerran pisteytys (118–110) sai runsaasti huomiota, sillä sen mukaan Leonard voitti kymmenen erää kahdestatoista.[4][13] Hagler löi ottelun aikana 792 iskua joista 501 meni ohi. Leonard löi 629 iskua joista 306 meni ohi.[13] Iskujen tehokkuudesta on kuitenkin esitetty ristiriitaisia tulkintoja. Haglerin mielestä Leonardia olisi pitänyt rangaista liiallisesta sitomisesta[5] ja Haglerin taustavaikuttajien mielestä Leonard otteli tosissaan vain 20 sekuntia per erä, kun taas Leonardin puolustajat pitivät hänen lyöntejään vaikuttavampina.[4][13] Suurten erojen vuoksi ottelua epäiltiin jopa ennalta sovituksi.[5]

Hagler menetti kaikkien odotusten vastaisesti seitsemän vuotta hallitsemansa maailmanmestaruuden. Sinä aikana Hagler oli puolustanut mestaruuttaan 12 kertaa, mikä oli vain kaksi vähemmän kuin Carlos Monzonin asettama painoluokan ennätys. Samalla Leonard päätti Haglerin yhdeksän vuoden mittaisen voittoputken ja 11 vuoden mittaisen tappiottoman putken.[3][4] Ring Magazine nimesi kamppailun Vuoden otteluksi ja Leonardin voiton Vuoden yllätykseksi. Tasaisen ottelun loppuratkaisu jakaa edelleenkin mielipiteitä.

Lopettaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagler uskoi, että hänen mestaruutensa ryöstettiin eikä hän halunnut jatkaa uraansa, ellei hän saisi mahdollisuutta otella Leonardia vastaan uudelleen. Uusintaottelusta nyrkkeilijöiden leirien välillä keskusteltiin, mutta ne eivät johtaneet mihinkään.[4] Hagler päätti lopettaa uransa eikä tehnyt paluuta, vaikka vuonna 1990 hänelle tarjottiin 15 miljoonan dollarin palkkiota uusintaottelusta Leonardia vastaan.[3] Ottelun jälkeen epäiltiin, että Haglerilla oli vaikeuksia päästä tappiostaan yli. Kysyttäessä Hagler arvosteli Leonard-ottelun tuomarointia ja Leonardin haluttomuutta uusintaotteluun, mutta hänen lähipiirinsä ei uskonut ottelun muuten vaikuttaneen häneen.[5]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HBO:n nyrkkeilykommentaattori Barry Tompkins on kuvaillut Hagleria aliarvostetuksi nyrkkeilijäksi, joka osasi nyrkkeillä sekä oikea- että vasenkätisenä, oli hyvä taktikoimaan ja osasi aina lopettaa ottelunsa vahvasti.[4] Hagler tunnettiin myös kurinalaisena harjoittelijana, joka treenasi otteluja varten harjoitusleireillään Cape Codissa. Hän kutsui leirejään vankilaksi.[3] Hagler uskoi vahvasti siihen, että todelliset mestarit pysyvät omassa painoluokassaan, ja otteli koko uransa keskisarjassa.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Boxer Marvelous Marvin Hagler dead at 66, wife says March 13, 2021. New York Daily News. Viitattu March 14, 2021.
  2. ↑ Boxing legend Hagler dies aged 66 BBC Sport. Viitattu 14.3.2021. (englanti)
  3. ↑ a b c d e f g h Carter, Bob. "You Look Marvelous", ESPN.com, 26.9.2006, Viitattu 27.2.2011
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Raskin, Eric: Disputed: Hagler vs. Leonard Grantland. 4.11.2011. Viitattu 2.2.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Hoffer, Richard: From Marvelous to Mysterious : Marvin Hagler's Life Since His Loss to Leonard Has Evolved Into an Intriguing Web of Stories, Rumors and Family Discord Los Angeles Times. 31.9.1987. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Lounasheimo, s. 458
  7. ↑ Powell, Jeff: Marvelous Marvin Hagler v Thomas 'Hitman' Hearns, 25 years on: It was like two asteroids crashing in the Nevada desert Daily Mail. 18.4.2010. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Hagler Considers Retirement Pittsburgh Post-Gazette. 3.7.1986. Viitattu 2.2.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Nack, William: Comeback For The Ages Sports Illustrated. 13.4.1987. Arkistoitu 9.3.2013. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Reilly, Rick: One Will Be Made Whole Sports Illustrated. 30.3.1987. Arkistoitu 9.3.2013. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Callahan, Tom: Sport: Too Moving to Be Mayhem Time. 20.4.1987. Arkistoitu 23.1.2011. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Nack, William: ’There Is A Burning Desire In Me’ Sports Illustrated. 8.9.1986. Arkistoitu 9.3.2013. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Berkow, Ira: Sports of the Times; No Hoosegow for JoJo Guerra New York Times. 9.4.1987. Viitattu 2.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marvelous_Marvin_Hagler&oldid=22703448”