Martti V. Terä
| Martti V. Terä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1902 Pielisensuu |
| Kuollut | 4. kesäkuuta 1969 (67 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1924–1948, 1939-1940, 1941-1944 |
| Taistelut ja sodat |
talvisota jatkosota |
| Sotilasarvo |
vänrikki (1926) luutnantti (1927) kapteeni (1932) majuri (1940) ja everstiluutnantti (1941) |
| Joukko-osasto | Puolustusinisteriön taisteluvälineosasto |
Martti Vihtori Terä (17. toukokuuta 1902 Pielisensuu – 4. kesäkuuta 1969) oli suomalainen everstiluutnantti ja toimitusjohtaja.[1]
Suomen armeijan palveluksessa - sotatekniikan asiantuntijaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terä pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1920 ja aloitti vuonna 1922 varusmiespalveluksensa Hyökkäysvaunurykmentissä. Kadettikoulun jälkeen hän siirtyi vuonna 1926 nuoremmaksi upseeriksi Kenttätykistörykmentti 1:een. Seuraavana vuonna Terä aloitti opinnot Teknillisen Korkeakoulun Sotateknisellä osastolla, josta hän siirtyi oppilaaksi Sotakorkeakoulun sotatekniselle osastolle. Opintojensa jälkeen Terä palveli patterin päällikkönä Rannikkotykistörykmentissä ennen siirtymistään vuonna 1932 Yleisesikuntaan, ensin koulutustoimistossaja sitten jalkaväentarkastajan toimistossa.[1]
Yleisesikunnassa palvellessaan Terä keskittyi maavoimien asehankintoja valmistelevaan asesuunnittelukuntaan, jota johti kenraaliluutnantti Vilho Nenonen. Siellä Terän rooli oli keskittyä jalkaväen aseistukseen. Tässä tehtävässä Terän oli valmisteltava englantilaisten Vickers-panssarivaunujen hankinta, jota Terä henkilökohtaisesti piti virhehankintana. Panssarivaunuhankinnan tausta oli kauppapolitiikka. Terä käynnisti 1930-luvun puolivälissä panssarivaunujen estekokeilut Karjalankannaksella. Hänen tehtävänään oli myös selvittää jalkaväen aseiden tulivaikutuksen selvittäminen metsämaastossa.[1]
Sotien aikana mukana asehankinnoissa niin ostajana kuin myyjänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylimääräisten harjoitusten (YH) alkaessa Martti V. Terä kutsuttiin palvelukseen syksyllä 1939 puolustusministeriön taisteluvälineosaston toimistoesiupseeriksi. Talvisodan päätyttyä hän oli palveluksessa majuriksi ylennettynä heinäkuuhun 1940 saakka.[1]
Sen jälkeen hän siirtyi Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n palvelukseen, joka toimi suomalaisen osapuolena Saksasta tehdyissä asehankinnoissa eli syksyn 1940 ns. Veltjensin asekaupoissa. Terä osallistui aseostojen teknisen asiantuntijuuden lisäksi salaisiin poliittisiin keskusteluihin, joissa käsiteltiin saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimusta. Terä oli henkilkökohtaisesti myös mukana taustakeskusteluissa Hilbertin ja Veltjensin sekä suomalaisten korkeiden upseereiden, kenraalimajurien Leonard Grandellin, Paavo Talvelan ja Väinö Valveen sekä eversti Lars Melanderin kanssa.[2]
Jatkosodan aikana hän oli sotatalousesikunnan taisteluvälineosaston toimistoesiupseerina 1941, Päämajan tykistösaston toimistopäällikkönä 1941–1942, Osasto Pajarin tykistökomentajana Suursaaren valtauksessa maaliskuussa 1942, Sotatalousesikunnan taisteluvälineosaston toimistoesiupseerina 1942–1943 sekä viimeksi määrättynä Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n sotamateriaaliosaston käyttöön jälleen järjestelemään aseostoja Saksasta 1943–1944.[1]
Terä oli Jersey & Co:n palveluksessa 1938–1939, jonka palveluksessa hän hoiti englantilaisen päämiehensä puolesta Vickers-vaunujen luovutuksen Suomen armeijalle. Hän oli Oy Kapselo Ab:n perustaja ja yhtiön toimitusjohtaja 1940–1944 sekä Oy Myyntiyhtymän toimitusjohtaja 1941–1944.[1]
Sotien jälkeen Terä katsoi ilmeisesti Saksan yhteyksiensä takia parhaaksi siirtyä Ruotsiin, josta hän palasi 1950-luvun alussa Suomeen. Hän oli Ab Gegeten palveluksessa Tukholmassa 1947–1954 ja johti T:mi Martti Terää Helsingissä 1954–1959. Hän oli sitten Oy Emtera Ab:n palveluksessa 1959–1967 sekä viimeksi Suomen keksinnöt ry:n ja Keksintöinstituutin sihteerinä ja toimitusjohtajana 1967–1969.[1]
Sotatieteen tutkijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeiset elinvuotensa Terä teki sotatieteellistä tutkimustyötä. Hän työskenteli Suomen Sotatieteellisen Seuran stipendivaroin. Hänellä ei ollut eläkettä tai muita vakinaisia tuloja.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Konekiväärien epäsuorasta ammunnasta ja sen sovellutuksesta meikäläisissä olosuhteissa. Otava 1933
- Konekiväärin kaukotulen teho ja konekiväärin käyttömahdollisuudet ; kirj. M. Terä, R. Ericsson. Otava 1936
- Epäsuora konekivääriammunta ; tarkistamisen ja uusimisen suorittanut Ilmari Liikkanen. Otava 1942
- Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten. Otava 1962
- Lapuan patruunatehdas 1923-1963. Lapuan patruunatehdas, Helsinki 1963
- Kesäkuun kriisi 1944. Otava 1967
- Puolustusministeriön historia 1 : puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet 1918-1939 ; kirj. Martti V. Terä, Vilho Tervasmäki. Sotatieteen laitoksen julkaisuja 13. Tammi, Helsinki 1973
Muita julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Terä: Kenttäarmeijamme jalkaväkiaseistus. Tiede ja ase, 1/1933. Arkisto. Viitattu 30.11.2024.
- T. Raatikainen, E. Ahlfors ja M. Terä: Hyökkäysvaununtorjunta tulella. Teknilliset perusedellytykset'. Tiede ja ase, 4/1936. Arkisto. Viitattu 30.11.2024.
- Martti Terä: Tulen teho - taktiikka - asetekniikka. Tiede ja ase, 5/1937. Arkisto. Viitattu 30.11.2024.
- Martti Terä: Kohtalokas syksy 1940. Tiede ja ase, 22/1964. Arkisto. Viitattu 30.11.2024.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Ari Raunio: Martti Vihtori Terä - Sotakoulujen priimus, alituinen vastarannan kiiski ja uupumaton tutkija. Kylkirauta, 2/1992, s. 26-28. Kylkirauta - arkisto. Viitattu 30.11.2024.
- ↑ Jokisipilä, Markku; Könönen, Janne: ”Aseveljeyden pohjustajat”, Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944, s. 229-234. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-126881-9
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
