Martti Hela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Hela
Martti Helander
Henkilötiedot
Syntynyt7. joulukuuta 1890
Tampere
Kuollut25. lokakuuta 1965 (74 vuotta)
Helsinki
Ammatti opettaja, rehtori, urkuri, säveltäjä
Arvonimiprofessori
Vanhemmat Aksel Mikael Hela ja Serafina Hela (o.s. Stenstam)
Puoliso I Anna Maria Hela (o.s. Kiviranta), II Maj Karin Hela (ent. Kivekäs o.s. Snellman)
Lapset Ilmo, Jarmo Antamo ja Raili Anneli
Muut tiedot
Aktiivisena 1917-1964
Koulutuskanttori-urkuri, filosofian kandidaatti, lisensiaatti, tohtori
Merkittävät teoksetoratorio Valtakunta
Tyyli sävelsi kantaatteja, oratorioita, sävelsi ja myös runoili kuoro- ja yksinlauluja, kirjoitti ja suomensi kirjoja

Martti Mikael Hela ent. Helander (7. joulukuuta 1890 Tampere – 25. lokakuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen opettaja, urkuri ja säveltäjä. Hän sai professorin arvon 1954.

Perhetaustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Hela syntyi Aksel Mikael ja Serafina (o.s. Stenstam) Helan (ent. Helanderin) perheeseen.

Helan puoliso oli Anna Maria Kiviranta (1892–1931). Akateemikko Ilmo Hela (1915–1976) oli heidän poikansa. Toinen poika Jarmo Antamo Hela (1919–1939) kuoli talvisodassa. Hänet löydettiin kaatuneena Suomussalmen Hulkonniemen viivytystaistelujen jälkeen Kiantajärven Niskanselän jäältä 8. joulukuuta 1939.[1] Heillä oli myös tytär Raili Anneli Penttinen o.s. Hela (1921–2008).[2] [3]

Anna Marian kuoltua vuonna 1931 avioitui Martti Hela seuraavana vuonna leskirouva Maj Karin Kivekkään o.s. Snellman (1889–1990) kanssa[4]. Avioliiton myötä tuli myös Majn tytär Kaja Arjas o.s. Kivekäs[5](1918–1978) sisareksi muille perheen lapsille.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hela kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta 1908. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa syksystä 1908 kevääseen 1909 luonnontieteitä fysikaalis-matemaattisessa osastossa. Musiikkitiede tuli jo silloin mukaan enenevässä määrin. Hela valmistui Helsingin lukkari-urkurikoulusta kanttori-urkuriksi 1912. Syksyllä 1910 hän kirjoittautui historiallis-kielitieteelliseen osastoon ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1914 pääaineena musiikkitiede. Hän opiskeli erityisesti sävellystä professori Ilmari Krohnin johdolla. Opintoaloina Helalla oli myös estetiikka, nykykansain kirjallisuus, teoreettinen filosofia sekä taidehistoria. Hela suoritti kasvatusopin tutkintoja vuosina 1916–1917 ja väitteli vuonna 1924 aiheesta Nils Ströbäck, kuvaus Suomen urkurakentamisen vaiheista Ruotsin vallan aikana sekä suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon 1925 Helsingin yliopistossa aineinaan musiikkitiede, pedagogiikka ja teoreettinen filosofia. Filosofian tohtoriksi Hela promovoitiin Helsingin yliopistossa 1932.[6] Ulkomaisia opintoja hän harjoitti Berliinissä ja Dresdenissä. Hela oli mieleltään englantilaissuuntautunut, anglofiili[7]. Hän teki lisäksi opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin.

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helan työura alkoi oli Jyväskylässä kaupunkiseurakunnan kanttori-urkurina 1914–1916. Suomen kirkon sisälähetysseuran kirkkomusiikkikoulun johtajana ja opettajana Sortavalassa hän oli 1916–1919. Rauman seminaarin musiikin lehtorina hän toimi 1919–1927, Kajaanin seminaarin johtajana ja kasvatusopin opettajana 1927–1943, Heinolan seminaarin rehtorina 1943–1947 ja Helsingin väliaikaisen opettajakorkeakoulun rehtorina 1947–1954. Presidentin valitsijamiehenä hän oli 1931, 1937 ja 1943.

Hela oli tutustunut Englannissa herbartzilleriläiseen opetusmetodiin ja käytti sitä. Hän myös järjesti opiskelijoille ulkomaanmatkoja Englantiin. Hän kuului vuosikymmeniä Moraalinen varustautuminen, MRA, -järjestöön.[7]

Kajaanin seminaarialue vaurioitui pahasti helmikuun 1940 suurpommituksessa.

Helan toiminnoissa oli ennakkoluulottomuutta ja ripeyttä. Radiota käytettiin Kajaanin seminaarissa opetuksen apuvälineenä heti kun ne tulivat Kainuussa myyntiin. 1930-luvulla Helalla oli musiikkipakinoita yleisradiossa.

Kajaanin seminaarin päärakennus tuhoutui tulipalossa 1929. Menetettiin kaksi seminaarilaista, uudehkot urut, kirjallisuutta, maalauksia ja laitoksen arkisto. Uusi päärakennus saatiin opetuskäyttöön puolentoista vuoden kuluttua syksyllä 1930.

Kajaania pommitettiin 13 kertaa talvisodan aikana. Eräs seminaarin rakennuksista tuhoutui. Helan Ilmo-pojan ensimmäinen, meteorologiaa käsittelevä väitöskirja tuhoutui tällöin, joten tuho kosketti tätenkin ikävästi Helan perhettä.[7][8]

Helan aikana Kajaanin seminaariin saatiin pätevää opettajakuntaa. Urheilu-, musiikki- ja kulttuurikasvatus olivat esimerkillisiä ja vireitä. Seminaarissa toimi useita kuoroja ja orkestereita. Myös kirjallisuus oli arvossaan. Sotilastaitojakin harjoitettiin kahdessa suojeluskuntakomppaniassa.

Jatkosodan aikana Hela toimi Mieslahdessa itäkarjalaisten opettajaleirin suunnittelijana ja johtajana. Hela kuului Isänmaalliseen kansanliikkeeseen ja oli aktiivinen heimoaatteen kannattaja.

Hela palasi Mieslahdesta johtamaan Kajaanin seminaaria 1942. Moni hänen oppilaistaan oli kuollut sodassa. Hela itse menetti sodassa oman poikansa ja asuntonsa. Hänen oli vaikeaa jatkaa tehtävässään, joten hän irtisanoutui ja siirtyi Heinolaan 1943.[9][10]

Eläkeläinen Martti Hela säveltää.

Pedagogina, säveltäjänä, kirjailijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hela harrasti urkumusiikkia ja perehtyi syvällisesti alaan. Hän sävelsi 13 kantaattia ja noin sata laulua. Moniin kuoro- ja yksinlauluihinsa hän runoili tekstin itse. Hän sävelsi myös orkesterisäestyksellisen oratorion Valtakunta 1962. Hela kokosi kansanlauluja Hämeestä sekä johti pedagogin työnsä ohessa amatöörikuoroja ja -orkestereita.

Helan säveltämiä ovat muun muassa virsi Jeesuksesta laulan (vk 276) ja laulu Talitintti maaliskuussa. Edellisen sanat ovat Simo Korpelan, jälkimmäisen Helan. Hela on myös sanoittanut ja säveltänyt Hiljaisen joululaulun.

Teokseen Kasvatustavoitteita (1940) on koottu Martti Helan 1930-luvulla Kajaanin silloisessa miesseminaarissa lukuvuosien alussa ja lopussa pitämiä puheita. Niissä kuvastuu huolta kansakoulun tuloksista, pohdiskelua, onko syy opettajissa ja kansassa.

Hela siteerasi Uno Cygnaeusta: "Seminaarin tulee olla  kasvatuslaitos, jossa oppilaat esimerkin ja tavan voimalla harjoitetaan vakavaan, tosikristilliseen elämänkäsitykseen,  vireään ja uutteraan työhön."

Tuleville opettajille Hela antoi haastetta:  "Tehkää työtä, tehkää työtä!  Oppikaa voittamaan luontainen velttous... Oppikaa pääsemään alkuun milloin vain ja  tunteesta riippumatta!"

Ja edelleen Hela valotti oppimisen painopistettä: "Menettelytapojansa täytyy tarkistaa ja miettiä. Opettaja ehkä kyllä osaa, mutta lasten täytyisi osata. Ja oppia. On saatava lapset omatoimisesti oppimaan. Sillä eihän oppimisesta muuten tule täyttä totta. Ja opettajan on yhtä rinnan vaadittava lapsilta työntekoa."

Hela innosti: "Innostunut ja sisäisesti vireä ihminen  opettajana voi antaa ja temmata mukaansa oppilaansakin.  Pitäkää sielunne virkeinä. Käykää kuuntelemassa muitakin. Te tuuletatte luokkianne ja aukaisette niiden akkunoita. Tuulettakaa itseännekin ja aukaiskaa sielujenne akkunoita."

Tulevaisuuden koulun Hela visioi tällaiseksi: "Tulevaisuuden koulu ei luultavasti ole opettaja- eikä oppilaskeskeinen. Miksi ei tulevaisuuden koulu voisi olla yhtä hyvin Jumala-keskeinen koulu."[9][10]

Julkaisutuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laulu kansakouluopetuksen virkistysaineena, Valistus, 1917.
  • Kirkkokonserteista, Otava 1921.
  • Nils Strömbäck. Kuvaus Suomen urkurakennuksen vaiheista Ruotsin vallan aikana, WSOY 1924.
  • Kansakoulun laulunopetusohjelma opetusviitteineen. Valistus 1926.
  • Koraalinsoiton valmistekirja, Kustantaja tuntematon WSOY 1926.
  • Seurakuntakodin lehti: Kajaanissa adventtina 1928. Toim. Aarne Vasunta, Kaarlo Aulis, Martti Hela. Kajaanin seurakuntakoti, 1928.
  • Saksan nykyinen kansakoulunopettajain valmistus, Kustantaja tuntematon 1930.
  • Seminaariemme opettajanvalmistuksen tehostamisen välttämättömyydestä: esitelmä seminaarinopettajain kokouksessa Helsingissä 9/1 -35. Kustantaja tuntematon 1935.
  • Sodan ja rauhan lauluja. Otava, 1940.
  • Oxfordia oppimassa, WSOY 1935.
  • Englannin koulujen opettajainvalmistus, Otava 1938.
  • Kasvatustavoitteita, WSOY 1940.
  • Luonteenkasvatuksen etiikka, WSOY 1948.
  • Koululaulusikermiä, WSOY 1953.
  • Kuorolaulun käsikirja, Otava 1958.

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cornelius, Peter. Isä meidän. Suomentanut Martti Hela. WSOY, 1914.
  • Doyle, Arthur Conan. Kadonnut maailma : kertomus niistä hämmästyttävistä seikkailuista, joihin äskettäin joutuivat professori Geroge E. Challenger, lordi John Roxton, professori Summerlee ja mr. E. D. Malone. Suomentanut Martti Hela. Gummerus, 1916.
  • Paulsen, Friedrich. Pedagogiikka. Suomentanut Martti Hela. WSOY, 1930.
  • Buchman, Frank N. D., Uuden maailman puolesta. Suomentanut Martti Hela ja työryhmät. WSOY, 1957.
  • Hovelsen, Leif. Kaikki odottavat. Suomentanut Martti Hela. WSOY, 1959.
  • Pontoppidan, Morten. Odysseuksen harharetket niin kuin ne olen kertonut lapsilleni. Suomentanut Martti Hela; kuvittanut Niels Skovgaard. WSOY, 1959.

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ikirauhan ikävä : kantaatti tenoriäänelle ja sekakuorolle urkujen tai pianon säestyksellä. Tekijä, 1923.
  • Mendelssohn Bartholdy, Felix, Paulus : oratorio. Suomentaneet Martti Hela kuorot, Urho Puurtinen resitatiivit ja soolot. Kustantaja tuntematon, 1926.

Sävellyskäsikirjoituskokoelmasta[11]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kotelo A: Kantaatteja 5 kappaletta, (sanat Martti Hela, Lauri Pohjanpää, Psalmi 84), oratorio Valtakunta sekä Musiikkia näytelmään Lea (sanat Aleksis Kivi, keskeneräinen)
  • Kotelo B Juhlamessu, op. 24
  • Kotelo C Orkesteri- ja soitinsävellyksiä 18 kappaletta
  • Kotelo D I Yksinlaulut, lastenlaulut sekä kuoro- ja joukkolauluja 8 kappaletta, (sanat Karl Busse, Martti Hela, Simo Korpela, Armas Maasalo)
  • Kotelo D II Lastenlauluja 14 kappaletta (sanat Ester Ahokainen, Jaakko Haavio, Martti Haavio, Martti Hela, P. S. Juonoja, Kansanruno, Samuli Paulaharju, Anna-Maija Raittila, Matilda Sirkkola)
  • Kotelo D III Kuorolauluja 59 kappaletta (sanat J. H. Erkko, J. F. Hiivala, Anna Hela, Martti Hela, Matti M. Ilkka, Salli Järvelä, Axel Kallas, Simo Korpela, V. A. Koskenniemi, Jussi Kukkonen, J. K. Kulomaa, Eino Käyhkö, F. H. B. Lagus, Lastenloru, Helena Luoma, Lauri Pohjanpää, Antti Rytkönen, A. Salmela, Eeva Salomaa, Aate Virein?, J. J. Wecksell)
  • Kotelo D IV Hengellisiä lauluja ja virsiä 10 kappaletta

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuka kukin on 1964, Otava 1964.
  • Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1977.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Anon.: Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939–1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 99–100. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1949.
  2. ↑ Kansallisarkisto, Helojen sukuarkisto, kirjeenvaihto.
  3. ↑ Raili Anneli Penttinen (Hela).
  4. ↑ Maj Karin Hela / Kivekäs (Snellman).
  5. ↑ Kaja Arjas (Kivekäs).
  6. ↑ Seminaarinjohtaja Martti Mikael Helan ansioluettelo. Jäljennös Oulun maakunta-arkistosta 28.3.1989.
  7. ↑ a b c Markku Penttisen, Martti Helan tyttärenpojan arkistosta.
  8. ↑ Kajaanin pommitukset. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b Unohdettuja pedagogeja: Martti Hela. Pedagogiikkaa-blogi.
  10. ↑ a b Martti Hela, Kasvatustavoitteita, WSOY 1940.
  11. ↑ Arkistoluettelo 74, MARTTI HELA (1890-1965). Kansalliskirjasto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Hela&oldid=22166125”