Martin Rønne

Rønne ennen Richard E. Byrdin ensimmäistä Etelämantereelle suuntautunutta tutkimusmatkaa.

Roald Amundsen katsoo Martin Rønnea ompelemassa koneella.

Martin Richard Rønne (15. syyskuuta 1861 Vang, Norja – 15. toukokuuta 1932 Bergen, Norja) oli norjalainen purjehtija ja naparetkeilijä.

Elämäkerta

Martin Richard Rønne syntyi 14. syyskuuta 1861 Vangissa ja kasvoi Mandalissa. Hän lähti 14-vuotiaana merille merimieheksi eri purjelaivoille, ennen kuin hän värväytyi merivoimien konstaapeliksi Horteniin Oslonvuonon varrella. Hän saavutti aliupseerin arvon ja siirtyi reserviin, mutta lähti jälleen merille vuosina 1894–1899. Joulukuun 20. päivänä 1899 hänen vaimonsa Maren Gurine Gulliksen synnytti pojan Finnin.

Rønne oli melkein 40-vuotias, kun hän aloitti laivanrakennusalan ammattilaisena Karljohansvernin telakalla Hortenissa. Roald Amundsen sai tilaisuuden tavata hänet siellä, kun Amundsen aloitti kokeilut ihmisen nostamiseksi ilmaan leijojen avulla. Rønne oli vastuussa purjeiden valmistamisesta ja leijatuolin ompelusta näitä kokeiluja varten. Hän oli lisäksi ihanteellisen pienikokoinen ja kevyt, mikä teki hänestä hyvän koelentäjän Amundsenin kokeiluille.

Kun Fram-laivaa varustettiin Hortenin telakalla vuonna 1909, Rønne teki sopimuksen Amundsenin etelänaparetkikunnan kanssa ja vastasi retkikunnan kaikista purjekangasvarusteista, kuten koiravaljaista, tuulenpitävistä housuista, anorakeista ja hanskoista, koiravaljakon suojista ja teltoista. Hän ompeli myös pienen ohuesta silkistä valmistetun kolmen hengen teltan, joka otettiin mukaan naparetkelle varalle ja joka jätettiin napa-alueelle, josta Robert F. Scott ja hänen miehensä löysivät sen kuukautta myöhemmin. Amundsenin ja muiden Fram-laivan mukana olleiden päiväkirjat kertovat, miten ahkerasti Rønne työskenteli ompelukoneensa ääressä, kun laiva kulki epämukavasti ja yli 100 koiraa ja koiranpentua pyöri hänen jalkojensa ympärillä. Rønne jäi odottamaan Framille, kun rantaryhmä talvehti Whalesinlahdella ja suuntasi koiravaljakoiden kanssa etelänavalle.

Etelämantereen matkan jälkeen Rønne palasi merenkulun pariin, tällä kertaa kaupungin sankarina, mutta hän jatkoi edelleen Roald Amundsenin avustamista. Hän liittyi Amundsenin seuraavaan retkikuntaan, joka purjehti Maud-aluksella Koillisväylän läpi vuosina 1918–1920. Kahden talven jälkeen kahden eri kulkureitin varrella, Rønne pyysi päästä takaisin kotiin, kun alus saapui Alaskan Nomeen vuonna 1920. Vuonna 1925, vaikka hän oli jo 63-vuotias, Rønne suostui jälleen auttamaan Amundsenia ja matkusti Huippuvuorille Ny-Ålesundiin. Siellä hän avusti Amundsenin valmistellessa pohjoisnavalle suuntautuvaa yritystä, jossa oli mukana myös kaksi lentovenettä. Amundsen kuvasi Rønneä ”retkikunnan kiireisimpänä miehenä”, joka uurasti pitkät päivät valmistaen kenkiä, housuja, telttoja, makuupusseja sekä veneen ja kelkan yksityiskohtia. Seuraavana vuonna Rønne oli jälleen paikalla auttamassa valmisteluissa, tällä kertaa Roald Amundsenin, Umberto Nobilen ja Lincoln Ellsworthin Transpolar Flight -lentueen ja Norge-ilmalaivan suunnitelmissa, jotka pyrkivät ylittämään Pohjoisnavan. Ny-Ålesundissa hän tapasi myös amerikkalaisen Richard Byrdin ja suostui osallistumaan Byrdin ensimmäiselle Etelämantereen retkelle vuosina 1928–1930.

Rønne jatkoi avustamistaan valmistellen tietä myös pojalleen, Finnille, joka osallistui Byrdin toiseen retkikuntaan vuosina 1933–1935. Rønne osallistui Byrdin toisen retken valmisteluihin, mutta hänen kuoli 15. toukokuuta 1932. Hänen tuhkansa siunattiin Bergenissä ja hänen uurnansa haudattiin Hortenin kirkkomaalle.

Rønne oli isä kuudelle muulle lapselle lisäksi Finnin lisäksi. Hänen muistoaan kunnioitetaan Hortenissa nimellä Martin Rønnes gate, joka on pieni katu kaupungissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Rønne Wikimedia Commonsissa