Markku Pääskynen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Markku Tapio Pääskynen[1] (s. 23. maaliskuuta 1973 Hartola)[2] on suomalainen kirjailija. Hän työskenteli aiemmin myös kustannustoimittajana.[3]

Pääskynen asui vuodet 1987–1992 Kuopiossa ja valmistui vuonna 1999 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta.[2] Hänen esikoisteoksensa Etanat ilmestyi vuonna 2002. Se kertoo Göteborgissa tapahtuvasta useita kuolonuhreja vaativasta liikenneonnettomuudesta, jonka myötä henkilöiden elämät kietoutuvat toisiinsa.[4] Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[2]

Vuonna 2003 ilmestyi Pääskysen toinen romaani, Ellington, jonka keskiössä on murhaajan tarina.[4] Teos oli Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas ja Olvi-säätiön kirjallisuuspalkintoehdokas.[2] Pääskysen kolmas teos Tämän maailman tärkeimmät asiat (2005) on Helsinkiin sijoittuva yhdenpäivänromaani, joka kertoo nuoren mieskirjailijan lapsuus- ja nuoruusmuistoista.[4] Teos sai Savonia-kirjallisuuspalkinnon.[2]

Pääskysen neljäs romaani Vihan päivä (2006) on monologi, jonka äänenä on masennusta sairastava perheenäiti.[4] Teos sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.[2] Myös vuonna 2015 ilmestynyt Sielut oli Finlandia-ehdokas.[5]

Vuonna 2010 ilmestyi Pääskysen suomennos Odysseus Elytiksen teoksesta Ylistetty olkoon.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääskysen puoliso on vuodesta 2012 runoilija Saila Susiluoto.[1] Hänen entinen puolisonsa on kirjailija Laura Honkasalo. Heillä on kaksi lasta.[6]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Kuka kukin on 2015, s. 725. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. a b c d e f Pääskynen, Markku Kirjasampo.fi. Viitattu 3.9.2015.
  3. Markku Pääskynen Kirja.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.9.2015.
  4. a b c d Pitkonen, Laura: Teosesittely: Markku Pääskynen Kirjasampo.fi. 3.3.2010. Viitattu 3.9.2015.
  5. Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2015 Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 9.11.2015. Viitattu 4.1.2016.
  6. Kirjailija puolustautuu: En jättänyt vaimoani Facebookissa! Iltasanomat. 20.9.2012. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 19.10.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]