Markku Heikkinen (dokumenttiohjaaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markku Heikkinen
Henkilötiedot
Syntynyt1966
Kajaani
Ammatti dokumenttiohjaaja, radiotoimittaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1993–
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Markku Heikkinen (s. 1966 Kajaani)[5] on suomalainen dokumenttielokuvien käsikirjoittaja ja ohjaaja, kolumnisti ja radiotoimittaja. Heikkinen on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa.[6]

Työt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markku Heikkinen on toiminut freelancer-radiotoimittajana Yleisradiossa vuodesta 1986 alkaen.[6] Heikkinen on ohjannut noin 20 dokumenttielokuvaa. Hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2015.[5]

Heikkisen ensimmäinen ohjaustyö Veres (1993) kertoo HIV-positiivisesta tanssijasta Janne Väänäsestä.[2] Iltatähti (2004) on kuvaus Heikkisen omasta perhehistoriasta.[7] Dokumenttielokuva Talvivaaran miehet (2015) kertoo kainuulaisesta kaivosyhtiöstä, sen työntekijöistä ja heidän työnsä merkityksestä.[8] Ei tietä kotiin -elokuvassa (2017) päähenkilö Charles, Suomeen pakolaisena tullut kongolainen, palaa Kongon ja Ruandan rajalla sijaitsevalle pakolaisleirille tapaamaan perhettään.[9]

Luottamustehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markku Heikkinen valittiin Kajaanin kaupunginvaltuustoon (Sdp) kuntavaaleissa 2012. Hän erosi kaupunginvaltuustosta joulukuussa 2014.[10][11] Hän on ollut seurakuntaneuvoston jäsen Alppilan ja Paavalin seurakunnissa Helsingissä.[12][13]

Filmografia (valikoima). Ohjaaja ja käsikirjoittaja, ellei toisin mainittu.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Veres (1993)
  • City on minun (1993). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Gilbert Granholmin kanssa.
  • Suomen kuningatar (1994). Sexpo ry:n Valentine-palkinto (1995).
  • Poikakulta (1995). Tampereen elokuvajuhlien nuorisopalkinto.
  • Hei, me mekkoillaan (1995)
  • Ristiriita (1996)
  • Kiltti anarkisti (1997)
  • Yhteinen salaisuutemme (1998)
  • Iltatähti (2004). Käsikirjoitus yhdessä Jan Forsströmin kanssa.
  • 70-luvun sekahaku (2005). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
  • Zavtra – huomenna: Iloista antajaa Jumala rakastaa (2006). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
  • Punklandia (2008). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
  • Poikien bisnes (2009)
  • Laskettu aika (2009)
  • Ukko ja akka (2010)
  • All Boys (2010). DVD-levitys: Kanada, Yhdysvallat, saksankielinen Eurooppa.
  • Love & Lust (2010)
  • Kansakunnan kuokkavieraat (2011). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
  • Perukka (2013)
  • Talvivaaran miehet (2015). Tampereen elokuvajuhlien erikoispalkinto (2015).
  • Olipa kerran seminaari (2015)
  • Ecce Homo (2016)
  • Ei tietä kotiin (2017). DocPoint-elokuvafestivaalin katsojien suosikki ja Kriitikon valinta (2018).
  • Laulumies (2018)
  • Aikansa eläneet (2020).
  • Armotonta menoa (2022). Käsikirjoittaja ja taustatyön tekijä Susanna Helkeen ohjaamassa elokuvassa.
  • 10 kirjettä tulevaisuuteen (2023). Yksi elokuvan tehneen Poikkeustila-työryhmän ohjaajista ja käsikirjoittajista.

Radio-ohjelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huttuset (halvalla menee) (1989–1992). Puhelinohjelmaparodia yhdessä Nadja Nowakin kanssa.
  • Hiljaiset miehet. Yhdessä Ilpo Jaakolan kanssa. Radio Suomi.
  • Yöradio (1990-luvulta 2000-luvulle). Radio Suomi.
  • Puhelinlangat laulaa. Yhdessä Maija-Kaarina Salorannan kanssa. Radio Suomi.
  • Markku Heikkinen Kainuun aatelinen. Yle Radio 1.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Markku Heikkinen Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys – PKEY. Arkistoitu 25.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
  2. ↑ a b Pohjoista elokuvaa – syksy 2016 – Markku Heikkinen Oulun kaupunginkirjasto. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
  3. ↑ Tampereen elokuvajuhlien Grand Prix Latviaan Turun Sanomat. 8.3.2015. Viitattu 26.3.2019.
  4. ↑ SDP Helsinki esittää: Ei tietä kotiin SDP Helsinki. 20.3.2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
  5. ↑ a b Kärki, Taneli: Kiinnostus herää katvealueilla – oululaistuneen Markku Heikkisen dokumenttielokuvassa pureudutaan muukalaisuuteen Kaleva.fi. 1.2.2018. Viitattu 2.1.2019.
  6. ↑ a b Markku Heikkinen Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint. Viitattu 2.1.2019.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Mantu, Eve: Markku Heikkisen kuusi kuvaa Yle Elämä. 26.2.2015. Viitattu 26.3.2019.
  8. ↑ Talvivaaran miehet (2015) Elonet. Viitattu 26.3.2019.
  9. ↑ Ei tietä kotiin Helsingin dokumenttielokuvafestivaali – DocPoint 2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
  10. ↑ Oulun vaalipiiri – Kajaani – Uusi valtuusto Yle – Kuntavaalit 2012. 6.11.2012. Viitattu 2.1.2019.
  11. ↑ Manninen, Miika: Markku Heikkinen erosi Kajaanin sosiaalidemokraateista Kainuunsanomat. 12.12.2014. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
  12. ↑ Ihmisoikeusseminaari ja -messu 24.10.2009 Suomen Kristillinen Rauhanliike. 1.10.2009. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 27.3.2019.
  13. ↑ Seurakuntaneuvosto Pöytäkirja Nro 7/2012 – 5§ Ilmoitusasiat 28.8.2012. Paavalin seurakunta. Viitattu 3.4.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Markku_Heikkinen_(dokumenttiohjaaja)&oldid=21710572”